Piti tulla serkku Imatralta käymään, että tuli itsekin nähtyä Hakkarin ruusutarha ja Lempäälän museoraitti. Onkohan niin, että jos nähtävyys on liian lähellä, niin sen ajattelee katsovansa koska vaan sitten myöhemmin. Se myöhemmin vaatii sen serkun vierailun, muuten se taas jää. Kun reissaa vähän Suomessa, niin tuliaisina on usein havainto, että kyllä Suomessa on paljon mielenkiintoisia paikkoja.
Vaan mitäpä turisti veisikään Lempäälästä: Birgitan kirkko, Kahvila Siiri, Kuokkalankoski, Nurmen lava, Ahtialan lintutorni, Birgitan polun laavut ja järvet, Simunan luola, Vaihmalan hovi, Ideapark ympäristöineen, uusi keskusta ja siellä Lempäälä-talo ja siellä erityisesti kirjasto. Nämä viehättivät minua – joku toinen kokoaisi toisenlaisen listan.
Vaan jos turisti poikkeaisikin Vesilahdella. Siellähän on vanha sakasti ja kirkko. Pappilakin on ollut sillä paikalla jo ainakin 1500-luvulla. Jos sattuisi näkemään vaikka kirkkoherra Harri Henttisen! Laukon kartanossa on näyttelyitä, konsertteja ja ravintoloita – nurmikolla voi käydä omalla piknikillä. Narvassa pitää käydä, vaikka kuulut markkinat jo olisivat olleet. Vielä löytyy Sakkola-museo, pizzamakasiini, kyläbistro. Uusi kirjasto on paljon enemmän kuin perinteinen laikku.
Kotimaan matkailuun saa uutta mielekkyyttä, kun ottaa sille jonkin kiinnostavan teeman. Voi päättää esimerkiksi vierailla kaikissa vanhoissa ruukkimiljöissä. Verla on peräti UNESCON maailmanperintöluettelossa, Fiskars on toimiva ja viehättävä miljöö, Leineperissä on aktiivinen kyläyhteisö, Möhkössä on historiaa. No, on myönnettävä että jotkut ruukin miljööt ovat pahasti rapistuneet.
Aikoinaan kun Suomessa innostuttiin perustamaan viinitiloja, niin mekin kiersimme noin puolet silloisista 40 tilasta. Maistiaiset tietenkin piti ostaa. Vähitellen totesimme, että osa viineistä ei paljonkaan voittanut sitä kotiviiniä, joka pulputteli meidän pannuhuoneessa. Nyt on jäljellä enää laadukkaammat viinitilat. Monien yhteydessä on ravintolatoimintaa ja monenlaista aktiviteettiä. Harmi, että edelleenkin niiden tislaustuotteet pitää nauttia paikan päällä, vain viiniä saadaan myydä ulos.
Hannu-poikamme treenaa ahkerasti Saimaan ympäripyöräilyyn, joka on yli 300 kilometriä yhdessä yössä. Jotta harjoittelu olisi hauskaa, niin Hannu päätti viime kesänä pyöräillä jokaisessa Pirkanmaan kunnassa. Onnistuihan se, vaikka siihen välillä joutui vähän järjestelemään. Tälle kesälle on tullut muitakin haasteita ja nyt Hannu bongaa jotain ruutuja. Pikkuteiden maisemat ovat tulleet tutuiksi.
Kulttuurinkin voi yhdistää matkailuun. Tämän vuosituhannen puolella olemme käyneet katsomassa yli 20 Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen -teatteriesitystä. Pari jäi koronan vuoksi meiltä väliin. Nyt on sillä rintamalla ollut hiljaista – leirissä pitää olla paljon näyttelijöitä. Joku voisi alkaa käydä katsomassa kaikki Viulunsoittajat katolla. Mielensäpahoittajia voi olla kesäisin jo liikaakin, ei kannata tehdä stressiä.
Melkein mitä vaan voi alkaa bongata: kansallispuistoja, vanhoja linnan raunioita, vapaita koskia, luontokeskuksia, toimivia tanssilavoja. Kunhan vaan valitset.
Minkälaisen ohjelman tekisit Imatran serkulle. Mihin veisit, mitä näyttäisit, missä syöttäisit? Jos Imatran serkku ei sitten pääsisikään tulemaan, voisit ihan itse tehdä tuon kierroksen.
