Vanhan testamentin profeetta sanoi aikoinaan kansalle ”jumalankuvat saattavat tekijänsä häpeään, valetut patsaat ovat pelkää harhaa, ei niissä ole henkeä. Ne ovat arvottomia, naurettavia tekeleitä. Kun tilinteon hetki tulee, ne eivät kestä” (Jer. 10 ). Osaako aikamme maallistunut ihminen ymmärtää näiden sanojen yhteyden omaan elämäämme?
Jumalankuvia, missä niitä nyt olisi, ei ainakaan Suomessa! Mutta kuvien sijasta on asioita, mielipiteitä ”tutkittua totuutta”, jotka toimivat täsmälleen samalla tavalla kuin profeetan mainitsemat jumalankuvat. Jumalankuvien tehtävänä on hämärtää elävän Jumalan olemuksen ymmärtämistä ja kieltää hänen olemassaolonsa.
Arkielämään kuuluvat mielipiteet, päätökset, elämäntapaohjeet, joillakin ehdoton usko tieteen kaikkivoipaisuuteen, tai kehitysopin selitykseen maailman synnystä. Suomen kirkosta on eronnut ennennäkemättömän suuri määrä, itse asiassa suurin määrä kirkkomme historiassa. Ilmeisesti niin, ettei ihminen halua alistua Jumalan alaisuuteen, vaan itse pitää saada omat jumalankuvat.
Näiden esimerkkien yhteinen tekijä on pako Jumalasta pois. Profeetta jatkoi ”he ovat polttaneet uhreja baalille (epäjumalalle) ja herättäneet Herran vihan”. Nykyään ei ole muodikasta puhua Jumalan vihasta, armo on paljon helpompi näkökulma. Kristinuskoa ymmärtävä tajuaa, ettei viha sulje pois armoa. Jumala vihastuu ihmiseen, joka hylkää hänet ja myös rankaisee siitä.
Koko ajan on taustalla armo. Sota, nälkä ja rutto ovat Jumalan rangaistuksia ihmisille ja näiden hirvittävyyksien keskellä Jumalan toiminta ei katoa eikä armo lopu. Profeetta katsoo elämää pitemmälle ja joutuu näkemään, mitä kerran tapahtuu ihmisten itse tekemilleen jumalankuville. Harhaa ovat, eivät kestä elävän Jumalan edessä.
Nyt varoituksen sana voi vielä kuulua. Häviäjän puolelle ei kannata jäädä. Kannattaisi ravistella omaa ajatus- ja elämänympäristöään ja pysähtyä tarkkailemaan, missä näen elämää murskaavia jumalankuvia.
Jumalassa ovat kaikki ne ominaisuudet, joita ihminen haluaisi itselleen. Valta, voima ja kunnia ovat valtaa käyttävän toiveissa. Ihminen saattaa sokeutua valtaan ja unohtaa todellisen vallankäyttäjän.
Kunnia, valta ja voima meidän Jumalallemme sanovat Jumalan valtaistuimen eteen kasvoilleen heittäytyneet enkelit (Ilm.7). Tämä on kuva taivaasta. Siellä on vain pyhää täydellistä, ei enää pettäviä jumalankuvia.
Mirja Miettinen
