Aloitetaan tärkeimmistä eli lapsista. Ainakin heidän pitäisi olla tärkeimpiä muutenkin kuin vain tulevina veronmaksajina. Sekin rooli uusilla sukupolvilla toki on, ja siksi on oltu huolissaan syntyvyyden laskusta. Mutta nyt on tarkoitus kirjoittaa lasten tärkeydestä muussa mielessä.
Suurelle osalle perheistä syntyvät lapset ovat onnen täyttymys, ja se näkyy vanhempien sitoutumisessa. Tärkeintä onkin lasten kannalta, että vanhemmat alkavat tosissaan elää lapsiperheen elämää. Se tarkoittaa, että heidän on ymmärrettävä luopua monista itsekkäistä tavoistaan.
Enää ei voi lähteä bilettämään aina kun huvittaa. Oikeastaan kyse ei ole luopumisesta, vaan elämän painopisteen siirtämisestä uusiin asioihin. Lasten kanssa touhuaminen korvaa entiset asiat moninkertaisesti. Totta kai vanhemmat tarvitsevat omiakin harrastuksia, on vain muistettava tärkeysjärjestys.
Monen lapsiperheen kohdalla asiat ovat hyvin, mutta valitettavasti poikkeuksiakin löytyy. Minua hämmästytti uutinen, jossa kerrottiin joidenkin vanhempien vievän lapset oman lomansa aikana päivähoitoon. Se tarkoittaa, että lapsilla ei ole lomaa ollenkaan. Mitä mahtaa ajatella leikki-ikäinen lapsi, joka tietää vanhempiensa olevan kotona, ja hän joutuu olemaan hoidossa? Ja mitä ajattelevat ne vanhemmat, jotka eivät halua viettää lomapäiviään yhdessä lastensa kanssa?
Oma surullinen lukunsa on mielenterveysongelmista ja muista vaikeuksista kärsivät vanhemmat, joista ääritapauksia uutisoidaan aika ajoin. Eräs äiti sai vastikään tuomion, kun hän oli ostanut viikoittain alkoholia alaikäisille lapsilleen. Muistissa on myös tapaus, jossa vanhempien pahoinpitely johti neljävuotiaan pojan kuolemaan. Kyseessä oli lastensuojelun asiakas, ja on syytä kysyä, olisiko asiaan pitänyt puuttua aikaisemmin.
Sitten aikuisiin, tai siis heihin, joiden pitäisi olla sivistyneitä aikuisia. On taas pakko toistaa ranskalaisen kirjailijan ja valistusfilosofin Voltairen 1700-luvulla esittämä ajatus, että vaikka olen eri mieltä kanssasi, taistelen loppuun asti oikeudestasi olla eri mieltä.
Tähän ajatukseen pitäisi pohjautua suomalainenkin demokratia, mutta mitä vielä! Ihmiset edustavat erilaisia viiteryhmiä ja heillä on tietysti erilaisia mielipiteitä. Vaalikampanjoissa ne tuodaan julki ja kansalaiset valitsevat eduskuntaan haluamansa henkilöt. Eikö kuulostakin selvältä ja demokraattiselta?
Kun muodostetaan enemmistöhallitus, ja se noudattaa omaa ohjelmaansa, ei oppositio pysty sitä juuri horjuttamaan. Oppositiossa purraan hammasta ja päätetään näyttää seuraavissa vaaleissa. Ja niin yleensä käykin. Juha Sipilän (kesk.) hallituksen jälkeen tuli Sanna Marinin (sd.) hallitus, jota seurasi Petteri Orpon (kok.) hallitus.
Käynnissä oleva mekastus kuulostaa samalta kuin euroviisuäänestyksen jälkeen, kun taas on väärä kappale voittanut. Pitää kuitenkin muistaa, että olemme itse syyllisiä, kun olemme äänestäneet väärin.
Kirjoittaja ei pidä lapsellisesta räyhäämisestä
