Hunajavesi palautti kadonneen äänen – Laukon kartanossa esiintynyt 22-Pistepirkko valloittaa vuosikymmenestä toiseen

PK ”pikkukersa” Hannu Keränen (vas.), Esa ”Espe” Haverinen ja Asko Keränen perustivat 22-Pistepirkon jo lukioikäisinä. Kuva: Annika Eronen

– Halusin mahdollisimman hankalan bändin nimen, jota joutuu aina selittämään, kertoo Asko Keränen 22-Pistepirkosta.

– Lisäksi pidän numeroista, nehän ovat aivan mahtavia, kuten myös koko matematiikka!

Helsingin Maunulassa bändikämpän sohvalla reinot jalassa makaava PK Keränen katsoo veljeään.

– Miksi sinä halusit, että se nimi on niin hankala? Mitä lisäarvoa se sinusta asiaan toi?

Asko Keränen vaihtaa nopeasti asentoa.

– Olin nuorena kauhean ujo ja minulle sanottiin, että pitää aina mennä pelkoa kohti, Asko Keränen paljastaa.

– Sillä tavalla pysyy rohkeana. Mehän olemme bändinäkin olleet itsepäisiä ja välillä varmasti mokattukin sen vuoksi rankasti. On sanottu, että tee noin tai tee näin, mutta olemme halunneet pitää oman päämme.

– Sinä muuten totesit nimestä, että vain kuolleen ruumiini yli, Espe Haverinen pistää PK Keräselle väliin ja saa muut bändin jäsenet nauramaan.

– Tässä sitä silti vielä ollaan, PK Keränen kuittaa.

Veljekset kertovat lapsuutensa ja nuoruutensa olleen ihanaa aikaa. Kotikunnassaan Utajärvellä he uivat, kalastivat, urheilivat paljon ja tekivät myös kotitöitä.

– Meillä olivat hyvät vanhemmat.

Esa ”Espe” Haverisesta piti tulla ravimies, mutta punkbändin perustaminen muutti suunnitelmat. Kuva: Annika Eronen

– Minun nuoruuteni ei ollut aivan yhtä ihana, Muhokselta kotoisin oleva Espe Haverinen sanoo hiljaa.

Haverinen suunnitteli alun perin uraa ravihevosten parissa, mutta jo lukioaikana perustettu 22-Pistepirkko vei mennessään.

Punkrockbändissä soittaminen asetti nuorukaiset väistämättä oppositioon ympäristönsä kanssa.

– Sitä sitten vähän niin kuin sai mitä tilasi, Asko Keränen sanoo.

Asko ja Espe olivat lukiossa samalla luokalla ja bändin perustamisen jälkeen kapinakenraalin viitta lankesi heille kuin itsestään.

– Luimme kirjoja kaikki tunnit. Saksan opettajamme totesi kerran, että nuo ovat kauhean rasittavia, mutta he lukevat hyviä kirjoja, hän hymyilee.

– Kävimme läpi kaikki Günther Grassit, Henry Millerit ja keltaisen kirjaston teokset.

22-Pistepirkko sai nuorisoliikkeestä paljon nostetta uralleen.

– Siitä oli hillitön apu. Meillä oli myös hyvää tuuria, tutustuimme ihmisiin, jotka auttoivat meitä eteenpäin.

Laukon kartanossa kuultiin niin klassikoita kuin tuoreempaakin musiikkia. PK Keräsen uniikki lauluääni on yksi 22-Pistepirkon tavaramerkeistä. Kuva: Annika Eronen

Haasteitakin on ollut.

– Vastoinkäymiset eivät kuitenkaan ole olleet syy lopettaa, eivät todellakaan. Sitä on uskonut siihen, että kyllä tämä jotenkin vielä taittuu tästä tämäkin asia.

Kun 22-Pistepirkon musiikkia kuuntelee, tulee mieleen ajatus, että koko bändi on jotakin enemmän kuin osiensa summa. Vähän kuin itsellinen olio.

– Osuit naulan kantaan, Asko Keränen sanoo.

Ammattilaisbändinä 22-Pistepirkko on asettanut riman korkealle esiintymisissään. Kun PK Keräsen ääni on lähes poissa ennen Laukon kartanon konserttia, avuksi otetaan hunajavesi ja tahdonvoima. Illan konsertista tuleekin monipuolinen osoitus miesten muusikon taidoista. Välillä filosofoidaan mietiskelevämpien kappaleiden parissa, sitten viihdytään klassikkobiisien tunnelmissa.

Miehet ovat saaneet elää unelmaansa toteen jo nuoresta ja tehdä sitä, mitä he ovat aina halunneetkin tehdä. Sen kautta on syntynyt ainutkertainen soundi, jota nuorempikin sukupolvi arvostaa ja haluaa kuunnella.

Annika Eronen

Asko Keränen lukee paljon ja kokeilee musiikissa mielellään myös uutta. Kuva: Annika Eronen
Treenikämpällä Maunulassa valmistellaan uusia levyjä ja harjoitellaan tulevia esiintymisiä. Kuva: Annika Eronen