Ihmisellä on erityisasema luomakunnassa – olemme Jumalan kuvia ja hänen rakkautensa kohteita. Raamatun alussa kuvataan, kuinka Jumala loi maailmankaikkeuden ja sen mukana kaikki eliölajit kasveista eläimiin.
Kun kaikki muu oli jo valmiina, hän luomistyönsä päätteeksi loi ihmisen omaksi kuvakseen. ”Jumala sanoi: »Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu.»
Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: »Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne.»” (1. Moos. 1:26-28) Kun Jumala tarkasteli luomistyötään, hän näki kaiken hyväksi.
Jumala siis antoi ihmiselle erityisen tehtävän hallita luomakuntaa. Se onkin hyvin vastuullinen tehtävä. Siihen liittyy sekä viljeleminen että varjeleminen. Omilla päätöksillämme ja toimillamme voimme osaltamme toimia niin, ettemme tuhoa vaan ylläpidämme luomakunnan elämää ja kauneutta.
Erityisesti näin kesäaikana voimme ihmetellä sitä, kuinka kauniin maailman Luojamme antoi meille asuttavaksi. 1. Johanneksen kirjeen mukaisesti ”Jumala on rakkaus.” Hän on rakastanut meitä niin paljon, että antoi ainoan Poikansa syntiemme edestä kärsimään ja kuolemaan, jotta saamme elää hänen yhteydessään sekä täällä maan päällä että kerran hänen luonaan iankaikkisuudessa.
Tunnustamme, että syntisinä ihmisinä emme aina ole jaksaneet luottaa Jumalan hyvyyteen ja huolenpitoon. Jumalan valtakunnasta kuuluu kuitenkin aina armo katuvalle. Syntien anteeksiantamus Jeesuksen nimessä ja veressä peittää kaikki lankeemukset ja epäonnistumiset, joilla olemme rikkoneet Jumalan tahtoa vastaan.
Elämämme jokainen päivä on hyvän Jumalan turvallisissa käsissä; hän pitää meistä huolen. Kun katselemme elämäämme, voimme kiitollisina todeta: ”Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen.” (Ps. 139: 14)
Seppo Parkkila
