Eräänä aurinkoisena päivänä astuin sisään tuttuun pieneen koppiin. Työntekijä asetteli isot kuulokkeet korvalleni ja napin toiseen käteeni. Oli tullut kuulonmittauksen aika, josta on itselleni tullut vuosien aikana hyvin rutiininomainen toimenpide. Olen näet sairastanut murrosikäisestä lähtien sisäkorvasairautta, johon on kuulunut suuriakin kuulon vaihteluita ja välillä rajusti ravistelevia huimauskohtauksiakin.
Tällä kerralla tuli vastaan kuitenkin positiivinen uutinen: oikean korvani kuulo oli paljon parempi kuin edellisellä mittauskerralla. Vuosia aikaisemmin minulle oli käynyt päinvastoin, jolloin kahdessa vuodessa terveeseen korvaani oli tullut keskivaikea kuulonalenema. Sisintäni on siitä lähtien kalvanut ajoittain jopa lohduton pelko siitä, menetänkö kuuloni kokonaan. Tämän kertainen käyntini osoitti, että korvani elävät aivan omaa elämäänsä. Elämää, johon en pysty vaikuttamaan.
Aloin jo lapsena turvautumaan elämässäni Jeesukseen. Nuorena aikuisena olin jo varma siitä, että uskoni on kuin kallio. Tiesin, miten asiat ovat ja menevät. Tai ainakin niin uskoin. Yhdessä hetkessä koin hallitsevani elämässäni kaiken. Toisessa hetkessä kadotin otteeni elämästäni kokonaan ja samassa kristillisen uskoni. Tajusin, että en hallitse elämäni virtaa.
Kenties luulin olevani yhtä vahva, kuin veden päällä kävelevä Pietari, joka kuitenkin vain hetkeä myöhemmin vajosi veteen. Kuin Pietari veden valtaan jouduttuaan kohotin kättäni Kristusta kohti. Tajusin, että tunteistani ja ajatuksistani huolimatta Hän on ja pysyy.
Löysin Kristuksen uudestaan, kun ymmärsin tarvitsevani Häntä, joka hallitsee kaikkea sitäkin, mille minä en voi mitään. Jeesus ojentaa kätensä veden pinnan alta kurottavalle ihmiselle, vaikka se olisi kuinka mones kerta. Se käsi kestää ja nostaa veden kuohuissa ryvettyneen ihmisen.
Kristuksessa on toivo siitä, että tämä elämä on lopulta vain matka satamaan, jossa vallitsee iankaikkinen rauha. Olen turvannut usein Psalmin 27 sanoihin: ”Luota Herraan! Ole luja, pysy rohkeana. Luota Herraan!” Ja Häneen voi luottaa, tuntui miltä tuntui.
Joel Laamanen
vs. diakoni, Lempäälän seurakunta
