Muhoslainen tietokirjailija Mikko Moilanen käsittelee kirjoissaan Suomen pyövelit (2019) ja Kohtalona mestauslava (2021) kuolemanrangaistuksen historiaa Suomessa. Vaikka aihe kuulostaa nykyihmisen korvaan karulta, oli se pitkään osa suomalaista oikeuskäytäntöä.
Kirjoissa mainitaan myös Lempäälä ja Vesilahti. Tässä artikkelissa kerrotaan Lempäälässä toteutetuista kuolemanrangaistuksista vuosina 1625–1825.
Moilanen on käynyt tutkimuksissaan läpi valtavan määrän asiakirja-aineistoa. Tietoa on kerätty muun muassa lääninhallinnon ja oikeuslaitoksen dokumenteista, kirkonkirjoista sekä vanhoista sanomalehdistä ja kartoista, perimätietoa unohtamatta.
Aineisto käsittää rikokset, joista mestauslavalle tai hirsipuuhun tuomittiin 1523 henkilöä. Heistä kuusi kohtasi loppunsa Lempäälässä.
Kuolemanrangaistuksia pantiin toimeen Suomessa yli 250 paikkakunnalla yhteensä 350–400 paikassa. Kirjassa mainitaan Lempäälästä neljä teloituspaikkaa: Ämmänristinmäki, kirkonkylän Teilinmaa, Teilivainio Hulaudessa ja Lohikallio Ruskea-ahteella.
Ämmänristinmäki (tai Ristinmäki) on varmasti tunnetumpi vuoden 1918 tapahtumien teloituksista. Mäen juurella on punaisten muistomerkki paikalla, johon on haudattu 200 Lempäälän taisteluissa kaatunutta ja 400 sen jälkimainingeissa teloitettua.
Joskus paikan synkkä historia on tallentunut nimistöön teili-sanan johdannaisena, kuten näyttäisi käyneen kahdessa Lempäälän kohteessa. Teilaus tarkoittaa vanhaa kidutus- ja teloitusmenetelmää.
19.2.1911 ilmestyneessä Aamulehdessä oli Fabian Kalervon kirjoitus Piirteitä Lempäälän pitäjästä. Siinä kerrotaan, että Teilinmaa-niminen paikka sijaitsee Tampereelle menevän maantien vieressä, Hulauden ja Lemposten välissä. Paikalla on toimeenpantu mestauksia ja siellä oli paalu raipparangaistuksia varten.
Teilinmaa mainitaan myös Kirsti Arajärven kirjassa Lempäälän kotiseutuoppikirja (1959). LVS:ssa 2015 julkaistussa kirjoituksessa paikan arvioidaan olevan Hauralantien ja Koulutien risteyksen lähistöllä.
Teilivainio lienee sama paikka, joka mainitaan Juha Kuisman kirjassa Lempääläinen paikannimikirja (2012). Kirjassa kerrotaan tien vieressä Lietsamon ja Hulauden välissä sijainneesta Teilikankaasta, jossa on mestattu rikollisia.
Lohikallio sijaitsee Ruskea-ahteella Moisiossa ja siitä kerrottiin LVS:ssa tarkemmin aiemmin tänä kesänä.
Moilasen julkaisuissa esitellään hänen tietoonsa tulleet kohteet, mutta muitakin teloituspaikkoja on varmasti ollut käytössä. Kuisman kirjassa mainitaan Tuonensuo, joka sijaitsee Tuljamontien varrella, Marjamäestä Kangasalle johtavan Savontien lähistöllä. Siellä on perimätiedon mukaan toteutettu mestauksia.
Teloituspaikat valittiin pitäjänkokouksessa, kihlakunnan käräjillä tai raastuvanoikeudessa. Usein ne sijaitsivat kirkonmäillä ja toreilla tai maanteiden varsilla muistuttamassa ohikulkijoita lainkuuliaisuuden tärkeydestä. Kuolemanrangaistukset pyrittiin toteuttamaan tuomitun kotikylällä, jotta pelotevaikutus olisi mahdollisimman suuri. Siksi yhdellä paikkakunnalla saattoi olla useita teloituspaikkoja.
Teloitusnäyttämö rakennettiin avoimelle ja lähiympäristöä korkeammalla paikalle, jotta yleisö pystyi helpommin seuraamaan toimitusta. Tavallisesti katsojia kerääntyi runsaasti ja paikalla saattoi olla suorastaan markkinatunnelma. Tarinat kertovat puiden oksilta tapahtumaa seuranneista pojista, jotka putoilivat pyörtyneinä maahan nähtyään, mitä lavalla tapahtui.
Tuomioista yhdeksän kymmenestä pantiin toimeen kirveellä mestaamalla ja loput hirttämällä. Hirsipuuhun päädyttiin erityisesti omaisuusrikoksista.
Moilanen arvioi, että kaikkiaan Suomessa pantiin toimeen 2 500–3 000 kuolemantuomiota 1625–1825 välisenä aikana. Teloitetuista 57 prosenttia oli miehiä ja 43 prosenttia naisia. Rikoslajeista selvästi yleisimmät olivat aikuisuhrin vaatinut henkirikos, lähes 40 prosenttia, ja lapsenmurha, 30 prosenttia. Jälkimmäiseen syyllistyivät lähes pelkästään naiset. Noituus oli tuomion perusteena 3 prosentissa tapauksia.
Teloitettujen ikähaarukka oli laaja. Nuorimmat olivat 15-vuotiaita ja vanhimmat peräti 80-vuotiaita. Miehistä suurin osa oli sotilaita, talollisia, torppareita ja kaupunkien porvareita. Renkejä, itsellisiä ja käsityöläisiä oli selvästi vähemmän. Naisista noin puolet oli piikoja. Teloitetuista löytyy myös aatelissukuisia ja papiston edustajia.
Lempäälässä on siis tehty useita niin vakavia rikoksia, että kuolemantuomio katsottiin olevan tarpeen. Joskus näin saattoi käydä perustein, jotka voivat tuntua nykyään kevyiltä. Esimerkiksi ehtoollisleipien varastamisesta joutui Suomessa useita ihmisiä teloituslavalle. Jumalanpilkaksi tai kuninkaan panetteluksi tulkittu puhe saattoi johtaa ankarimpaan mahdolliseen rangaistukseen. Eräs menetti päänsä todettuaan: ”On se tuo taivaan isä joutava mies.”
Kirsti Arajärven kirjassa Lempäälän historia (1959) kerrotaan paikallisesta oikeuskäytännöstä eri aikakausina. Vuosilta 1554–1578 löytyvät täsmälliset tiedot lempääläisille langetetuista tuomioista. Rangaistuksia ovat saaneet muun muassa henkilöt, jotka ovat syyllistyneet ruokapadan kaatamiseen, hatun ottamiseen, käräjämetelöintiin ja papin heittämiseen aidan yli. Jälkimmäinen tarkoittaa seurakunnan sielunpaimenen symbolista erottamista heittämällä hänet ulos kirkkomaalta. Tästä langetettiin heittäjille joskus jopa kuolemantuomioita, mutta Lempäälässä selvittiin sakoilla.
Ainoa tuon ajan tilastosta löytyvä henkirikos oli lukkari Pekan tappo, josta syylliselle tuomittiin 40 markan sakko.
Vuonna 1705 tapahtui niin, että Lempäälän silloinen lukkari Juho Eliaanpoika vei rahaa kirkonkassasta, jota säilytettiin kirkonkirstussa. Kirkkovarkaudesta kuului langetettavaksi kuolemanrangaistus, mutta tuomiota ei ilmeisesti pantu täytäntöön sillä kertaa.
Suomesta on tiedossa myös teloituksia, joissa syyllinen on selvitetty arpomalla. 1700-luvulla tavoitteena oli löytää henkirikoksiin yksi pääsyyllinen vastaamaan teosta. Joskus kävi kuitenkin niin, että surmatyöhön osallistui useita henkilöitä, eikä yhtä päätekijää pystytty nimeämään. Tällaisissa tilanteissa turvauduttiin muutamia kertoja arvontaan. Syyllinen löytyi lopulta noppaa heittämällä.
Sami Tapanainen
Lue myös:
Tanssilava vanhalla teloituspaikalla – Ruskea-ahteen Lohikalliolla on värikäs historia
