Osallistuin Kuokkalankosken markkinoihin Vasemmiston teltalla ja sen jälkeiseen somekeskusteluun, jossa käsiteltiin tuota vaikeaa natseja vastustavaa A4-lappua. Harmitti, että asiaan käytettiin niin paljon energiaa, sillä on paljon kysymyksiä, jotka ansaitsisivat mielestäni yhteistä pohdintaa ja arvovalintoja. Tätä keskustelua haluan Vasemmiston taustavaikuttajana, kansalaisaktivistina ja ihan tavallisena kuntalaisena käydä.
Kun keskustelijaa pyydetään määrittelemään historiallinen fasismi ja natsismi, kysyisin, halutaanko todellisuudessa puhuakaan historiasta? Käsittelemmekö yhteiskuntien murrosvaiheita, joissa talouden kriiseillä on aina ollut suuri merkitys ja joissa vahvat johtajat ovat tarjoneet yksinkertaisia ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin?
Vai halutaanko kuitenkin sanoa, että natsi-sanan käyttö nykykontekstissa aiheuttaa todella vaikeita tunteita – siitä huolimatta, että esimerkiksi uusnatsistisia liikkeitä on oikeuden päätöksellä lakkautettu ja uusnatsien terroristiset rikoshankkeet ovat tälläkin hetkellä tutkinnassa ja että poliittisella kentällä on myös uusi fasistinen puolue.
Kun keskustelijaa syytetään ääripään edustajaksi ollaanko todellisuudessa huolestuneita vasemmistosta (kannatus alle 10 %, Lempäälässä hyvin paljon matalampi)? Vai eikö todellisuudessa tiedetä, että äärioikeistolle ei ole Suomessa toista äärilaitaa, joka pyrkisi tekemään järjestäytyneesti ihmisten henkeen ja terveyteen liittyviä rikoksia? Joka kyseenalaistaisi riippumattomien tiedotusvälineiden aseman? Joka pyrkisi horjuttamaan yhteiskuntarauhaa? Kun luodaan mielikuvituksen avulla äärilaita, jota ei ole samassa mittakaavassa eikä uhkaluokituksessa olemassakaan, haetaanko helppoa ratkaisua todella vaikeaan kysymykseen?
Kun keskustelussa olla hyvin huolissaan yhteistyökyvystä, halutaanko silloin kaventaa turvallista tilaa, pyytää poliittisia toimijoita joustamaan perusarvoistaan ja hyväksymään hiljaisesti rodullistettuihin, seksuaalivähemmistöihin ja muihin yhteiskunnassa haavoittuvammassa asemassa oleviin kohdistuva ruma puhe, jopa vihapuhe? Toivottavasti ei.
Yhteistyö alkaa, kun löytyy pienin yhteinen nimittäjä: tilannekuva, joka jaetaan; asia, jota edistetään; yhteinen arvo, josta ei tingitä; keskustelukulttuuri ja keskinäinen kunnioitus, joihin sitoudutaan. Kun löytyy halu ratkaista yhdessä asioita sekä kyky tehdä päätöksiä faktaperustaisesti.
Vasemmisto ei tule tinkimään yleisen ja yhtäläisen ihmisarvon ideasta. Olemme sitoutuneet rakentamaan kestävää yhteiskuntaa, jossa jokaisen arvo tunnustetaan ja jossa jokainen saa samat mahdollisuudet elää turvassa. Tästä lähtökohdasta teemme mielellämme, väsymättä ja kyvykkäästi yhteistyötä turvallisen kunnan, maan ja maailman eteen.
Jenni Joru, Lempäälän Vasemmisto
