Harmonikkataiteilija Taru Mäkimattila suoritti tänä kesänä Kaustisen kansanmusiikkijuhlien yhteydessä hopeisen pelimannimerkin. Merkkiä varten piti opetella ulkoa 40 vapaavalintaista kansanmusiikkikappaletta, joista raati valitsi paikan päällä kuunneltavaksi kuusi.
Pelimannimerkkien suoritusjärjestelmän on perustanut Suomen Kansanmusiikkiliitto. Sen tarkoituksena on kannustaa pelimanneja soittamaan monipuolista kansanmusiikkia soolona ja antaa soittajille tavoitteita.
Mäkimattila aloitti harmonikansoiton kymmenvuotiaana ja valmistui Keski-Suomen konservatoriosta harmonikansoiton opettajaksi.
− Olen opiskellut paljon elämäni aikana ja olen valmistunut myös artesaaniksi sekä musiikkileikkikoulun ja lastentarhanopettajaksi, Mäkimattila kertoo.
− Haluan jatkuvasti kehittää itseäni, sillä musiikkia voi lähestyä hyvin monenlaisista näkökulmista. Avattavia ikkunoita on lukuisia. Tällä hetkellä opiskelen vielä musiikkiterapeutiksi. Koen, että jatkuva oppiminen on ilo ja lisää ammatillista osaamista.
Aikaisemmin lähes yksinomaan viisirivisellä harmonikalla klassista musiikkia ja perinteistä harmonikkamusiikkia soittanut Mäkimattila innostui kaksirivisestä harmonikasta viitisen vuotta sitten.
− Se taipuu viisirivistä paremmin juuri kansanmusiikin soittamiseen. Koen, että pystyn ilmaisemaan itseäni sillä viisirivistä paremmin, Mäkimattila pohtii.
− Olen päässyt soittamaan kansanmusiikkia erilaisissa kokoonpanoissa ja esiintymään muutamia kertoja myös Kaustisella. Siellä on aivan ainutlaatuinen tunnelma. Jokaisen pitäisi se kerran elämässään kokea.
Mäkimattila on asunut Vesilahdessa 20 vuotta ja viihtyy hyvin. Hän opettaa harmonikansoittoa Pirkan opistossa Vesilahdessa ja Lempäälässä. Päätyönään hän toimii esiopettajana Lempäälässä.
− Musiikki kuuluu kaikille. Sen sijaan, että keskitytään tekniseen osaamiseen, pitäisi asiaa lähestyä uudella tavalla, niin että kaikki pääsisivät musiikista osallisiksi harrastuksena. Sellainen pelimannihenki tarvitsisi jotenkin pelastaa. Siinä on sitä yhteisöllisyyttä, jota kaipaan.
Mäkimattilan mukaan musiikista tehdään helposti taitolaji, vaikka se voisi olla kaikille ihmisille ilmaisun väline.
− Joku tykkää laulaa, joku soittaa, joku pitää musiikin kuuntelemisesta, eikä niitä saisi arvottaa eikä vertailla keskenään. Kaikki ovat yhtä tärkeitä. Musiikki on läsnä monissa elämänvaiheissa ja esimerkiksi juhlissa ja urheilutapahtumissa. Musiikki on läsnä kaikkialla. Aivotutkimusten mukaan mikään ei vaikuta aivoihin yhtä paljon kuin juuri musiikki.
Musiikkia voidaan käyttää yhtenä hoitokeinona muistisairauksissa.
− Oman lempimusiikin kautta pääsee sisälle omiin muistoihin, ja muistisairas saattaa yhtäkkiä muistaa esimerkiksi vanhoja laulunsanoja. Musiikilla on mieletön voima.
Annika Eronen
