Rakkaus synnyttää ja ylläpitää elämää. Se kasvattaa, tukee, hoivaa, eheyttää ja inspiroi, vaikka sitä onkin välillä vaikeaa ymmärtää.
Kristillisessä uskossa keskeistä on Jumalan rakkaus. Hän itse on rakkaus, ja hänen rakkautensa kohdistuu koko luomakuntaan. Itsekästä ja pahuuteen langennutta ihmistäkin hän on rakastanut niin paljon, että lähetti poikansa pelastamaan hänet kadotukselta iankaikkiseen elämään. Jumalan rakkaus on täydellistä, sellaista, johon ihminen ei pysty.
Jeesus vaati ihmisiä rakastamaan Jumalan lisäksi itseään ja toisiaan, jopa vihollisia ja vainoojia. Valtioiden rajat, eriävät näkemykset, rotu tai muut ulkoiset seikat ovat surkeita tekosyitä rakkaudettomuudelle.
Tämä onkin vaikea opetus. Minun on helppo rakastaa sinua, joka ajattelet ja tunnet kuin minä tai olet iloinen, auttavainen ja nöyrä, mutta rakkaus muuttuu nopeasti hämmennykseksi, harmistukseksi, vihaksi, peloksi, kateudeksi tai katkeruudeksi, kun asiat eivät suju toivomallani tavalla. On vaikeaa kuunnella toisen ajatuksia tai asettua hänen asemaansa, jos se vaatii omien ajatusten tai asenteiden muuttamista tai omista eduista luopumista.
Jumalanpalveluksissa tai muissa tilaisuuksissa rakkaus ja hyväntahtoisuus yleensä huokuvat ihmisistä. Tunnelma tuntuu pyhältä ja kauniilta. Kuitenkin se kaikki kattava rakkaus jää valitettavan usein kirkon seinien sisäpuolelle. Mielessäni olen saattanut jo ennen kotiin pääsyä laittaa ihmisiä tärkeysjärjestykseen tai jaotellut heitä enemmän ja vähemmän rakastettaviin vaikkapa biologisen läheisyyden tai henkilön käyttäytymisen perusteella.
Jumala on kuitenkin luonut jokaisen meistä omaksi kuvakseen, ja pahaa oloaan äksyillen purkava huumeriippuvainen on yhtä lailla Jumalan rakastama kuin siveästi ja leppoisasti käyttäytyvä seurakunta-aktiivi. Jumalan rakkauden lisäksi kumpikin kaipaa myös ihmisten rakkautta ja kumpikin haluaa rakastaa muita.
Itsensäkin rakastaminen on vaikeaa. Sanoin tai tein jotakin tyhmää. En osannut. En ymmärtänyt. Aina jotakin olisi voinut tehdä paremmin. Ja kuitenkin Jumala katsoo minuakin rakkaudella.
Onkin hyvä pysähtyä välillä miettimään rakkautta, hiljentyä, rukoilla ymmärrystä ja ohjausta Jumalan, itsensä ja toisten rakastamiseen. Itsensä ja muiden rakastaminen ja palveleminen voi auttaa huomaamaan myös Jumalan rakkauden.
Elina Kesola
