Oikeustieteen maisteri, lempääläinen yrittäjä Henri Ratinen tietää, miten kuolinpesään vaadittavien tietojen etsiminen voi olla hyvinkin aikaa vievää puuhaa.
– Olen viime aikoina laatinut perukirjan muun muassa sellaisiin kuolinpesiin, joista toisessa osakkaita oli 18 ja toisessa 21 henkilöä, Ratinen kertoo.
– On tilanteita, joissa vainaja on ollut useita kertoja avioliitossa ja lisäksi hänellä on sekä täys- että puolisisaruksia. Jos hän on vielä iäkäs, voi perintöoikeus koskea kaukaisiakin sukulaisia.
Erään kuolinpesän osakas epäili aluksi, että kutsu perunkirjoitustilaisuuteen oli tullut väärälle henkilölle, koska hän ei edes tuntenut vainajaa. Asiaa selviteltiin ja monen mutkan kautta varmistui, että hän kyllä kuului kuolinpesän osakkaisiin.
Perukirja laaditaan ensisijaisesti perintöverotusta varten, sillä perukirja toimii kuolinpesän veroilmoituksena. Jos pesän osakkaita on useita ja omaisuutta tai velkoja paljon, voi asioiden
selvitteleminen olla maallikolle turhauttavaa ja rankkaa muutenkin raskaassa tilanteessa läheisen juuri kuoltua.
– Tilanne on haastava varsinkin silloin, jos vainaja on asunut monissa eri paikoissa, hänellä on ollut useita avioliittoja ja hän on mahdollisesti vielä asunut ulkomailla asti. Toisinaan kirkkoon kuuluminenkin voi vaihdella elämäntilanteen mukaan ja silloin voi olla vaikeaa tietää, mistä tietoja ja virkatodistuksia edes lähtisi haalimaan kasaan.
Erään kuolinpesän kohdalla Ratinen päätti laatia sukupuun, jotta hän ja pesän osakkaat varmasti pysyivät kärryillä siitä, että perintöosuudet tuli kaikille laskettua oikein.
– Eräs kuolinpesän osakas lähetti minulle jälkikäteen verottajalta tulleen perintöverotuspäätöksen, jonka mukainen perintöosuus poikkesi meidän laatimastamme selvityksestä. Verovirkailija oli ilmeisesti jossakin vaiheessa todennut, että perintöosuuksien tarkka laskeminen oli kyseisessä tapauksessa työlästä ja lisäksi verottajan kannalta turhaa, sillä kaikkien osakkaiden perintöosuus jäi alle verotettavan perinnön alarajan, joka on 20 000 euroa. Sen vuoksi hän oli laskelmissaan hieman oikaissut, Ratinen hymyilee.
Perittävä voi määrätä testamentilla koko omaisuudestaan. Rintaperillisille kuuluu kuitenkin aina perinnöstä lakiosa, joka on puolet hänelle lain mukaan kuuluvan perinnön arvosta. Tätä lakiosaa ei voida testamentilla sivuuttaa, jos perillinen haluaa vainajan testamentista huolimatta vaatia lakiosan itselleen.
– Vain sellaisissa tapauksissa rintaperillinen voidaan jättää kokonaan perinnöttömäksi, jos perijä on tahallisella rikoksella syvästi loukannut perittävää tai tämän sukulaista. Toinen mahdollisuus
perinnöttömäksi jättämiselle on se, että perillinen on jatkuvasti viettänyt kunniatonta ja epäsiveellistä elämää. Kynnys perinnöttömäksi jättämiselle on kuitenkin varsin korkea.
Tilanteet, joissa perinnön vastaanottaminen ajaa perinnönsaajan ahdinkoon, ovat monille suomalaisille tuttuja. Tällaiseen tilanteeseen joudutaan esimerkiksi silloin, kun leski haluaa käyttää hallintaetuoikeuttaan vainajan ja lesken käytössä olevaan yhteiseen kotiin. Jos kaikki varallisuus on vainajalla ollut tuossa kodissa kiinni, joutuvat rintaperilliset maksamaan perintöveron, vaikka leski jäisikin kiinteistöön asumaan, eikä kiinteistöä voisi myydä.
Vastaavasti jos perittävä omaisuus on kiinni syrjäseudulla sijaitsevassa talossa, voi talo olla vaikea muuttaa rahaksi. Perintöverot lankeavat silti maksettavaksi. Näihin tilanteisiin on nyt tulossa helpotusta, mikäli nykyisen hallituksen esittämä lakimuutos hyväksytään.
– Perintöverolle on tähän asti saanut enimmillään kaksi vuotta maksuaikaa, mutta nyt tuo maksuaika olisi nousemassa jopa kymmeneen vuoteen, Ratinen kertoo.
– Muutoksen olisi tarkoitus tulla voimaan jo ensi vuoden alussa.
Annika Eronen
