Lempäälän kunnanvaltuuston kokoukset striimataan netin kautta suurelle yleisölle. Paikan päällä yleisöä harvemmin viihtyy, ikävä kyllä. Paikan päällä lehteriltä seurattuna valtuustokokousten draama välittyy katsojalle ihan toisella tavalla. Hyvässä ja pahassa.
Veronkorotusvaltuustossa Lempäälässä valtuutettujen edesottamuksia seurasi poikkeuksellisen suuri yleisö. Lukiolaisryhmä sai nähdäkseen varsin värikkään näytelmän. Paitsi että kyseessä ei ollut näytelmä, vaan todellista päätöksentekoa. Toivoin, että nuoret olisivat saaneet mahdollisesti ensikokemuksensa kunnan ylimmän vallan käytöstä jostakin toisesta kokouksesta. Nyt puheet äityivät sellaisiksi, että valtuuston puheenjohtaja ja puheenvuorojen pitäjät katsoivat itsensä pakotetuiksi perustelemaan nuorille, kuinka paljon kanssapoliitikkojen puheisiin voi ja kannattaa luottaa. Se ei tuntunut hyvältä.
Politiikkaan kuuluu eriävät mielipiteet, niiden perustelu, väittelykin ja lopulta demokraattinen päätöksenteko äänestämällä. Veronkorotuskokous osui politiikan ideologisten laitojen syvään päähän. Keskustelu meni niin tunteisiin, ettei se ollut kunniaksi valtuutetuille. Toisen puheenvuoron päälle huutelu, avoin naureskelu, ivalliset ilmeet ja olan heitot eivät antaneet hyvää kuvaa asiainhoidosta. Lempäälän valtuuston kokouksen ilmapiiristä jäi puuttumaan kunnioitus.
Kun on seurannut keskustelua kyseisestä kokouksesta ja sen päätöksistä sosiaalisessa mediassa, valitettavasti se on vain vahvistanut käsitystä. Toivon vilpittömästi, että nähty esitys oli omille äänestäjille pidettyä teatteria ja todellisuudessa päätöksentekijät pystyvät keskustelemaan asioista henkilökohtaisuuksiin käymättä. Ei valtuustossa toki solvauksiin tai herjauksiin asti menty, mutta samassa salissa aiemmin nähty yhteinen tekemisen meininki oli hukassa. Toivottavasti vain tilapäisesti.
