Rumpujen soittaminen sopii kaikille – myös eläkeiässä voi aloittaa lyömäsoitinharrastuksen

Tamperelainen Riku Airisto (oik.) on soittanut rumpuja erilaisissa bändeissä. – On tullut keikkailtua useampia vuosia. Nyt 3-vuotiasta poikaani Nikoa kiinnostaa myös rumpujen soittaminen. En tiedä, jääkö täältä messuilta ihan rumpusettiä käteen, mutta ei sekään ole poissuljettua. On mahtavaa, että rumpuja entisöidään näin hienoon kuntoon. Aivan upeat värit ja kaikki. Airiston kanssa kuvassa lyömäsoitinten opettaja, muusikko Ilmari Niemi. Kuva: Annika Eronen

Rumpujen soittaminen on hauskaa ja sitä se on erityisesti Ilmari Niemen tunneilla Pirkan opistossa. Niemi on itse muusikko ja lyömäsoitinten soiton opettaja, joka on valmistunut muusikoksi Lahden konservatoriosta ja musiikkipedagogiksi Tampereen ammattikorkeakoulusta. Yhdessä Akseli ja Niko Ronimuksen kanssa he vastaavat lyömäsoitinten opettamisesta Pirkanmaalla yhteensä neljän kunnan alueella.

– Rummut ovat sillä tavalla yksinkertainen soitin, että soittamisen aloittaminen on suhteellisen helppoa, Niemi sanoo.

– Itsekseenkin voi rumpuja alkaa soitella, mutta tunneilla käyminen tukee edistymistä ja nopeuttaa sitä. Pirkan opistossa lyömäsoittimissa käydään joka viikko yksilötunneilla ja sen lisäksi meillä on kivat lyömäsoitinbändit, joiden kanssa esiinnytään muutaman kerran vuodessa.

Niemelle oli lapsesta saakka selvää, että hänestä tulee muusikko.

– Musiikki oli lapsuudenkodissani elämäntapa, Niemi muistelee.

–Isäni soitti ammatikseen käyrätorvea Helsingin kaupunginorkesterissa, äitini toimi kanttorina ja opetti musiikin teoriaa Lahden konservatoriossa ja myöhemmin kuvioihin mukaan tullut isäpuoleni soitti aikoinaan muun muassa bassoa Tuomari Nurmion bändissä. Aloitin rumputunnit Lahden konservatoriossa noin viiden kuuden vanhana.

Jo lapsena Niemi kuunteli mielellään soulia ja funkia. Ehdoton suosikki oli James Brown.

– Muistan, miten leikin legoilla ja samaan aikaan kuuntelin Brownia ihan innoissani, Niemi naurahtaa.

– Kun pääsin Lahden konservatorioon opiskelemaan, rumpusetin lisäksi mukaan tuli iso joukko muita lyömäsoittimia.

Ilmari Niemi on käytettyjen rumpujen ystävä. Omaa soittotaitoaan hän pitää yllä päivittäin. – Soitan joka aamu sellaiset puolitoista tai kaksi tuntia ennen opetustyötäni. Kuva: Annika Eronen

Aluksi uusien lyömäsoittimien soittamaan opetteleminen tuntui vaikealta, mutta myöhemmin siitä tuli voimavara. Esimerkiksi marimba on melodinen lyömäsoitin, jota moni haluaa nykyisin opetella soittamaan.

Lyömäsoitinten soittamisen voi aloittaa jo esikouluiässä, mutta yläikärajaa harrastuksen aloittamiselle ei ole. Esimerkiksi Sastamalassa Niemellä käy oppitunneilla eläkeläisiä. Lempäälässäkin on ainakin yksi aikuisopiskelija.

– Minulla oli Lahdessa tosi pitkään erinomainen opettaja ja hänen tunneilleen oli aina mukava mennä. Samalla ajatuksella itsekin nyt opetan. Vaikka opiskeleminen on tavoitteellista, ei sitä kannata liikaa jännittää. Sekä yksilöoppitunneilla että lyömäsoitinbändissä meillä on tosi rento tunnelma. Tarkoitus ei ole tehdä tylsiä harjoituksia, vaan opettelemme soittamaan jokaisen oppilaan omat kiinnostuksenkohteet huomioiden. Erilaisia lyömäsoittimia on paljon, joten jokaiselle löytyy varmasti se oma kiinnostava lyömäsoitin.

Niemi kokee opettamisen kutsumuksena ja pitää sitä osana muusikon identiteettiä. Tiedon jakaminen eteenpäin on osa ammattia, samoin muiden auttaminen soittamisessa kehittymisessä.

Leevi Harju on harrastanut rumpujen soittamista lapsesta saakka ja kotoa löytyy kaksi rumpusettiä. – Olen Etelä-Pohjanmaalta kotoisin ja yleensä tällaiset rumputapahtumat keskittyvät pääkaupunkiseudulle. Nyt kun tällainen tapahtuma järjestettiin täällä Lempäälässä, pitihän se lähteä käymään, Harju hymyilee. – Rumpali Anssi Nykäsen esiintyminen oli se viimeinen vetonaula, joka sai tänne tulemaan. Kuva: Annika Eronen

Jos rumpujen soittaminen kiinnostaa, omien rumpujen hankinta tulee monella soittajalla melko pian vastaan.
– Käytettyjä rumpusettejä saa suhteellisen halvalla. Ihan kaikista halvinta settiä ei kuitenkaan välttämättä kannata ostaa. Varsinkin metalliosat niissä ovat heikkoja. Mutta suosin itsekin ehdottomasti käytettyjen rumpujen markkinoita. Esimerkiksi Tori.fi:stä löytyy hyviä settejä niitä tarvitseville.

Metalliosien kunnon lisäksi rumpujen ruuvien toimivuus kannattaa kokeilla ennen ostopäätöstä.

– Rummun perusajatus häviää, jos rumpukalvoja ei pääse kiristämään.

Annika Eronen

Ideaparkin rescue-rumpumessuilla oli esillä harvinainen Trixon-rumpusetti vuodelta 1961. Trixon-rumpuja valmistettiin ensin vuosina 1947–1974 ja yrityksen uudelleen perustamisen jälkeen taas vuodesta 1997. Rumpusettiä ihailemassa muusikko, opettaja Ilmari Niemi, joka opettaa lyömäsoittimia Pirkan Opistossa. Kuva: Annika Eronen