Kerrostalojen ylimmät asunnot ovat yleensä neliöltään kalleimpia, mikä johtuu niiden sijainnista. Ylimmistä kerroksista kun on usein hulppeammat näköalat ympäristöön kuin alempien kerrosten ikkunoista.
Kerrostalossa asujan onni ei muodostu vain seinistä ja katosta vaan myös hyvistä naapureista, joiden kanssa jaetaan paitsi taloyhtiön asiat, myös leivontapäivänä kauppalistalta unohtuneet kanamunat ja sokerit. Ihmisyhteisöillä on taipumusta muodostua hierarkisiksi järjestelmiksi, jossa jokaisella on oma roolinsa ja paikkansa, olipa kyse sitten taloyhtiön hallituksesta, rekisteröidystä yhdistyksestä, kunnasta tai kirkosta.
Sana ”kirkko” merkitsee monta asiaa. Ensinnäkin se on usein kaupungin tai kunnan vanhimpia, edelleen käytössä olevia rakennuksia, jossa vietetään säännöllisesti messua ja pyhiä toimituksia. Toisekseen kirkko merkitsee organisaatiota, tiettyä virkajärjestelmää.
Kun julkisuudessa tivataan kantaa johonkin metsähakkuisiin tai parisuhdelakiin, asiaa kysytään joko piispalta tai joltakin päivystävältä luterilaiselta ja tämän vastaus tulkitaan sitten ”kirkon kannaksi”.
Kolmanneksi kirkko merkitsee seurakuntaa, tässä maailmassa vaeltavaa Jumalan kansaa. Vaeltavana kansana kirkko on monella tavalla keskeneräisten joukko. Vaikka vaellus on monin tavoin vaivaista, löytyy sieltä paljon myös aitoa ja vilpitöntä halua osoittaa välittämistä ja auttaa kanssakulkijaa, sillä Jumala on päättänyt laittaa hyvät lahjansa asumaan rikkinäisissä sydämissä. Jo Uuden testamentin aikana Paavalin kirjeet Korintin seurakunnalle tarjoavat inhorealistisen kuvan riitojen, ylpeyden ja väärinkäsitysten repimästä seurakunnasta. Silti apostoli kuvaa sitä ylevästi Jumalan temppeliksi ja Kristuksen ruumiiksi.
Koska on vain yksi ruumis, silloin on myös yksi yhtenäinen joukko, jonka pienin yhteinen nimittäjä on usko Jumalan Poikaan ja maailman syntien sovittajaan, Jeesukseen Kristukseen. Niinpä sen, joka tahtoo tulla tai pysyä mukana tässä seurassa, on hyvä harjoittaa jaloa anteeksiantamisen taitoa sekä katsottava laupiaasti niin toisten kuin omiakin heikkouksia.
Seurakuntayhteydelle ei ole olemassa vain yhtä, vakiintunutta tapaa vaan se voi toteutua niin messuun osallistumalla, radion hartausohjelmaa kuuntelemalla kuin huokaisemalla rukouksen yhdessä tai yksin kaikkien tarpeiden, toisten ihmisten ja tämän maailman puolesta. Jo pelkässä kirkon jäsenyydessäkin on oma siunauksensa. Kasteen kautta ihminen kuuluu yhteyteen toisten kristittyjen kanssa ja heidän uskonsa koskettaa.
Pyhän Hengen verkko sulkee myös harvoin seurakuntaan osallistujan sisäänsä, joten hänkin kuuluu Jumalan perheväkeen. Seurakunta on suurempi yhteisö kuin moni luulee, sillä se rakentuu Kristuksen sylistä käsin, ei ihmisten uskonkokemuksista.
Emmi Korpi
seurakuntapastori
Lempäälän seurakunta
