Niin Pirkanmaalla kuin monilla muillakin hyvinvointialueilla yhdeksi säästökeinoksi on nähty ikäihmisten laitoshoidon ja ympärivuorokautisen palveluasumisen vähentäminen ja painopisteen siirtäminen kotiin tuotaviin palveluihin, perhe- ja omaishoitoon sekä yhteisölliseen asumiseen. Kustannusten hillinnän lisäksi painopisteen siirtoa perustellaan sillä, että useimmat ikäihmiset haluavat asua kotona mahdollisimman pitkään. Myös laki vaatii pitkäaikaisen laitoshoidon, eli niin sanottujen vanhainkotien, lakkauttamista ennen vuotta 2028.
Ennaltaehkäisyyn ja perustason palveluihin panostaminen on tärkeää. Mitään asumismuotoa ei kuitenkaan pitäisi suosia systemaattisesti, sillä monissa tapauksissa kotihoiva ja muut kevyemmät palvelumuodot eivät vain kerta kaikkiaan riitä. Ympärivuorokautisia, laadukkaita hoivapaikkoja on oltava riittävästi, ja paikka pitää saada nopeasti silloin, kun ihminen ei enää pysty kotona elämään kivutonta, laadukasta ja turvattua elämää.
En malta olla jälleen huomauttamatta, että Suomi käyttää edelleen väkilukuun ja bruttokansantuotteeseen suhteutettuna vanhuspalveluihin huomattavasti vähemmän rahaa kuin muut Pohjoismaat. Kyse on siis arvovalinnasta.
Liian huonokuntoisen vanhuksen pitäminen kotona ei ole inhimillistä eikä järkevää edes taloudellisesti, kun otetaan huomioon kotikäyntien lisäksi esimerkiksi kotitapaturmien hoitokulut, toistuvat osastojaksot ja päivystyskäynnit kuljetuksineen.
Osa aluevaltuutetuista on toistuvasti esittänyt päätösesityksiin muutoksia ja lisäyksiä, jotka turvaisivat vanhus- ja vammaispalveluiden ja muiden haavoittuvassa asemassa olevien ihmisryhmien palveluiden laadun ja riittävyyden. Valitettavasti suurin osa parannusehdotuksista on hävinnyt äänestykset. Olenkin erittäin iloinen, että joulukuun aluevaltuustokokouksessa hyväksyttiin yksimielisesti vuoden 2024 talousarvioon ja vuosien 2024–26 toiminta- ja taloussuunnitelmaan kaksi pientä mutta merkittävää tekstimuutosta. Avopalveluiden toiminnan painopisteet -osion lausetta ”Asumispalveluissa asiakasvolyymia pyritään siirtämään ympärivuorokautisesta asumisesta kevyempiin palveluihin” jatkettiin sanoilla ”yksilöllisen tarpeen mukaisesti”.
Lisäksi ikäihmisten ja vammaisten palveluiden tavoite ”Yhteisöllistä asumista on lisätty sekä ikääntyneiden että vammaisten palveluissa” muutettiin muotoon ”Yhteisöllistä ja ympärivuorokautista asumista on tarjolla tarpeenmukaisesti sekä ikääntyneiden että vammaisten ihmisten palveluissa”.
Kiitän näistä muutosesityksistä vasemmistoliittoa ja aluevaltuutettu Milka Hanhelaa (vas.). Pidetään yhdessä huoli siitä, että lisäykset eivät jää vain sanahelinäksi, vaan ikäihmisten ja vammaisten yksilölliset tarpeet huomioidaan aidosti palvelutarpeen arviointeja ja palvelupäätöksiä tehtäessä!
Tiina Wesslin
Kirjoittaja on aluevaltuutettu (vihr.) ja hyvinvointialueen tarkastuslautakunnan varapuheenjohtaja.
