Viime kesänä yksi isonen puhui iltahartaudessa omista vastoinkäymisistään. Hän lisäsi, että ihan jokaiselle ihmiselle tulee elämässä murheita. Viisaasti sanottu 16-vuotiaalta. Samalla lause kuulostaa karulta. Emmekö todellakaan pysty suorittamaan elämäämme ilman hankaluuksia? Tätä ikuista aallokkoako tämä nyt sitten on?
Omien kokemusteni sijasta ajattelin hypätä suoraan Raamatun sanaan. Kirjaan, joka puhuttelee meitä ihmisiä, jotka elämme vaikeuksien keskellä, kaukana selfhelpeistä ja elämäntaparemonteista.
Jokaisen sisälle näkee vain yksin Jumala. Voimme pitää asioitamme ja murheitamme helposti salassa muilta ihmisiltä, mutta Jumalalta ei mikään pysy salassa − pelottavaa, mutta samalla lohdullista. Joku onkin läsnä kivussamme. Hän tietää, kuinka rikkinäisiä me olemme sisältä. Ulkokuori näyttää olevan kunnossa, mutta luut ja sydän ovat murtuneet.
Tähän olotilaan vastaa meille jokaiselle Psalmi 34. Voit lukea sen vielä illalla salaa uudestaan tai laittaa talteen tulevia myrskyjä odottamaan: ”Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.”
Toinen siirtymä lehden lukemisesta, otsikon Valoa näkyvissä-teemaan voisi olla tämä laulu, joka on lohduttanut kyyneliin saakka: ”Herääminen kesken kaiken, unikuvista todellisuuteen.
Uskallanko silmäni avata, viitsinkö nähdä ollenkaan.
Kaikki sanoo anna mennä, pistä silmät kiinni ja lyö.
Ne sanoo ettei totuutta kannata etsiä, mutta minua jo pelottaa tämä yö.
En jaksa enää, Jumala oletko siellä, haluan elämää uutta, tällä vajoavalla tiellä.”
Terapia: Kesken kaiken.
Valoa on näkyvissä. Et ole yksin. Siunattua joulunaikaa.
Jussi Salo
