Olen viettänyt elämäni jouluja töissä ja vapaalla, kotimaassa ja maailmalla, omaehtoisesti yksin, työkavereiden tai perheen kanssa. Nykyinen joulunviettoni taitaa näyttäytyä melko perinteisenä suomalaisena.
Monet edellisestä sukupolvesta ovat jo edesmenneet. Erityisesti jouluna huomaan ilokseni heiltä jääneen jotain omaan joulunviettooni. Kinkku ei ole valmistumassa aattoaamuksi leivinuunissa. Sen sijaan karjalanpiirakat ja munavoi kuuluvat jouluuni tai muuhunkin isompaan juhlaan. Lapsuudessa me lapset koristelimme kuusen vasta jouluaattoaamuna. Nyt kuusi tuodaan ja koristellaan jo aiemmin. Sen pitää olla luonnonkuusi muttei latvakuusi. Hautausmaalla ei välttämättä käydä lapsuuden tapaan aattona, vaan edesmenneitä läheisiä muistellaan omassa mielessä ja arjessa silloin, kun jokin tunnelma tai tilanne tuo heidät mieleen.
Perinteinen joulurauhan julistus pitää sisällään suuria ja viisaita ajatuksia: ”Julistetaan täten yleinen joulurauha kehoittamalla kaikkia tätä juhlaa asiaankuuluvalla hartaudella viettämään sekä muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään”.
Vuosisatoja vanha teksti edustaa omaa aikakauttaan. Nykymaailman tuotteistetut vaihtoehtojoulut kylpylässä, hiihtokeskuksessa tai pubissa voivat olla kaukana rauhasta ja hiljaisuudesta. Minua tuossa tekstissä puhuttelee sen kaunis kehotukseen verhottu pyyntö kunnioittaa joulunaikaa. Ollaan jonkun suuren ja tärkeän äärellä.
Joululaulun sanoittajat ovat myös lahjakkaita sananikkareita. He ovat kätkeneet koko elämäntarkoituksen muutamiin lauseisiin: ”kuin oisin osa suurta kaikkeutta”, ”onnea kun mikään mylly valmiiksi ei jauha, itsestään on löydettävä ihmisen vain rauha”, ”joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta”, ”voi jos jostain saada voisin suuren puurokauhan, sillä antaa tahtoisin mä maailmalle rauhan”. Ihminen on osa suurempaa maailmankaikkeutta. Sisäinen rauha on ihmisyyden yksi tarkoitus. Jos ihmiset ovat sovussa sisimpänsä kanssa, mitkään selkkaukset ihmisten ja kansojen välillä eivät olisi tarpeen. Tässä mietittävää suurempaan kuvaan.
Joulun tarkoitus ja sanoma ovat jokaiselle henkilökohtainen kokemus. Minulle joulu ja jokainen arkipäiväkin tarkoittaa sitä, että kaikki aito ja todellinen on peräisin yhdestä samasta lähteestä. Sieltä ei voi tulla muuta kuin kaunista, pyyteetöntä, ajatonta ja käsittämättömän suurta rauhaa. Luottamusta, että elämä kantaa ja maailmankaikkeus pitää minusta, muista ihmisistä, eläimistä ja maapallostamme huolen. Uskon maailmankaikkeuteen, muut nimet tuntuvat vierailta.
Jouluradio soi taustalla ja vatkaan unelmakääretortun pohjataikinaa, jossa täytteenä vain ja ainoastaan reilusti banaaneja sekä kermaa. Lounaaksi riisipuuroa ilman manteleita ja luumukiisseliä. Keskipäivällä joulurauhan julistuksen seuraaminen TV:stä. Iltapäivällä Lumiukko ja poika nousevat jälleen korkeuksiin taivaalle. Siinä 13- vuotias poikasopraano (josta tuli aikuisena oopperalaulaja) tulkitsee koskettavan Walking in the Air” kappaleen. Illalla vielä Samu Sirkka tuo joulutervehdyksensä kotiimme iloisella From All of Us to All of You kappaleellaan.
Lahjojen antamisesta olemme lähes kokonaan luopuneet. Kokoonnumme syömään ja kahvittelemaan erilaisilla kokoonpanoilla läheisten kanssa joulunpyhinä. Olemme kiitollisia, että ympärillä on ihmisiä, joita voi ja haluaa kutsua viettämään työstä vapaata aikaa. Näistä on minun jouluni tehty.
Sari Paavilainen
Kirjoittaja on lempääläinen elämän ihmettelijä
