Vuosi 2023 vaihtuu ihan kohta uuteen vuoteen 2024. Mitähän se mahtaakaan tuoda tullessaan? Halusimmepa tai emme – elämää ei voi hallita vaan elämä haastaa meitä ja se kysyy meiltä, mutta onneksi se sama elämä myös kantaa ja vie – joskus vastavirtaankin. Elämää ei voi mitata tunneilla ei päivillä eikä edes rahalla, ei millään strategioilla eikä mittareilla. Ei ole fysiikan kaavaa, jolla mitattaisiin Elämän Eetta eli hyötysuhde.
Elämä on aina enemmän kuin osiensa summa. Aina on se yksi iso muuttuja (X,Y,Z), jolle meillä ei ole annettuna nimeä ja määritelmää. Kertomus ja tarinakin on aina enemmän kuin vain sen alku ja loppu. Joku puhuu sattumasta tai kohtalosta minulle se suuri tuntematon on JOHDATUS. Vaikka on niitä elämän tuntemattomia muuttujia, niin tarkoitus ja merkitys tällä kaikella kuitenkin on. Olet pala suuressa kosmisessa palapelissä nimeltä: Elämä!
Tämän palapelin kokoamisessa helpottaa kahden Iin -periaate: ihmettely ja ihmissuhdetaidot. Vauvana ihmettely on luontaista, mutta iän myötä se taito jää taka-alalle ja ihan aikuisena useimmiten katoaa lähes täysin. Jeesus, ihmisen tien kulkija, nostaa kaiken yläpuolelle lastenkaltaisuuden eli kyvyn ihmetellä ja olla hetkessä läsnä. Paikallaolo kun ei tarkoita samaa kuin läsnäolo. Läsnäolo jättää aina ihmiseen jäljen, kun taas paikallaolemisessa on useimmiten kyse vain ajankäytöstä – tai jopa ajan hukkaamisesta.
Sitten vielä se toinen I eli ihmissuhde- ja vuorovaikutustaidot. Edesmennyt presidentti Martti Ahtisaari totesi uraauurtavan kansainvälisen diplomatia-kokemuksensa pohjalta: ”Rauha on tahdon asia…jos ihmiset työskentelevät yhdessä, löytyy ratkaisuja…kaikki konfliktit ovat ratkaistavissa. Jos vain on poliittista tahtoa…herää joka aamu kuin se olisi elämän ensimmäinen aamu”. Niinhän se on, että kaikki muut saavutukset elämässä menettävät merkityksensä, jos emme pysty, halua tai viitsi yrittää tulla toimeen keskenämme.
Elämän isot ratkaisut eivät synny monologina eli yksinpuheluna, jossa näytelmätekstin on kirjoitettu vain yhdelle esiintyjälle. Ne syntyvät dialogissa eli aidossa vuorovaikutuksessa, jossa kumpikin osapuoli haluaa ottaa askeleen toisen ihmisen suuntaan. Kyse on yhdessä ajattelusta, rohkeudesta vilpittömästi kuunnelle toisen ihmisen tarinaa. Aito ihmisten välinen vuorovaikutus tarvitsee ympärilleen turvallisen tilan. Se taas edellyttää sen tunnustamista, että ihmisyyteen kuuluu aina keskeneräisyys ja kasvunvara. Valmiiksi ei tulla, täydellisiä ei olla – ollaan siis ihmisiä! Meidät kaikki on tehty samasta ”lämpimästä sielun puusta”.
Iloa, Eloa ja Siunauksen Valoa Sinun elämääsi myös vuodelle 2024!
KirkkoHarri Vesilahdesta
