Joulun jälkeisen ensimmäisen sunnuntain aiheena kirkkovuodessa on pyhä perhe. Silloin kerrotaan Jeesuksen perheen lisäksi myös ihmisistä, jotka näkivät ihan tavallisen lapsen lisäksi Jeesuksessa uuden aikakauden alun. Tavallinen muuttui yllättäen ja pysyvästi pyhäksi ja uudella tavalla merkitykselliseksi.
Millainen sinun jouluaikasi oli? Oliko teillä ihan tavallinen joulu, jossa kaikki meni lähes niin kuin muinakin edeltävinä jouluina. Vai oliko sinulle tässä ihan tavallisessa joulussa kuitenkin jotakin erikoisella ja ainutlaatuisella tavalla merkityksellistä?
Yleensä ajattelemme, että pyhä on jotakin arjesta erotettua ja jopa arjen vastakohta. Näin ajatellen ensimmäisen joulun tapahtumista oli pyhyys hyvin kaukana, ja kaikki tuntui olevan niin tuikitavallisen arkista. Olikin kyse sellaisesta arjesta, joka jo itsessään oli pyhää. Kaikki oli niin kuin ennenkin, mutta tähän tuttuun ja entiseen olikin avautunut aivan uusi näkökulma ja ulottuvaisuus.
Joulun ihme ja merkitys punnitaan arjen tultua. Joulu ei tuo elämän palapeliin mitään uutta ja ihmeellistä ”superpalaa”, joka kerralla korjaisi kaiken entisen epätäydellisen ehjäksi ja virheettömäksi. Sama tuttu arki palaa entisine ongelmineen ja ristiriitoineenkin. Jeesus ja Jumala eivät ole sellaisia ”kosmisia superlaastareita”, joilla voisi kuitata itseltä pois jotakin sellaista, missä itse pitäisi ottaa se ensimmäinen askel.
Syyllisyyttäni en voi poistaa, jos rukoilen Jumalalta anteeksiantoa, mutta itse en kuitenkaan ole valmis nöyrtymään, pyytämään anteeksi ja tekemään sovintoa. Jumala ei ole ”iso esiliina”, jonka voin kietaista sellaisen ympärille ja päälle, jota itse en halua, uskalla tai viitsi.
Ihmisen ei tule siirtää vastuuta valinnoistaan ja tekemisistään Jumalalle. Seurauksilla on syynsä ja sitä saa, mitä tilaa. Ja eikös se metsäkin vastaa juuri niin kuin sinne huudetaan?
Elämässä oppimisen ja kasvun paikkoja ja tilanteita ei voi ulkoistaa Jumalalle ja muille ihmisille, vaan ne on otettava haasteina ja mahdollisuuksina vastaan – jokaisen ihan henkilökohtaisesti! Sanoihan mäkihyppylegenda Matti Nykänenkin aikoinaan, että ”Jokainen tsäänssi on mahdollisuus!” ja ”Elämä on ihmisen parasta aikaa”. Matinkaan elämä ei kuitenkaan ollut sieltä täydellisimmästä päästä.
Onnellinen ja merkityksellinen elämä ei tarkoita samaa kuin mahdollisimman virheetön suoritus. Elämässä ja ylipäätänsä ihmisenä olemisessa riittää se ihan tavallinen ja siinä ihan kädenulottuvissa oleva. Joskus ja useimmiten on ”rimaa hipoenkin” ihan tarpeeksi ja aika usein kannattaa mennä sieltä, missä aita on matalin.
Muistathan, että sisimmässäsi asuu se elämäsi julmin, vaativin ja epäoikeudenmukaisin tuomari. Yksi suurimmista syistä henkiseen ja joskus jopa fyysiseen pahoinvointiimme on se, että tavoittelemme elämässämme eheyttä, mutta kun ehyt ei todennäköisesti ole koskaan ollut käytössä. Käytössä oleminen jättää aina jäljen, tekee säröjä ja kulumajälkiä… joskus jopa rikkoo palasiksi. Eletty elämä ei voi olla ehjä!
Tälle alkaneelle vuodelle toivon, että edelleen olisi ihmisiä, jotka eivät anna periksi ja uskovat siihen hyvään, jonka ovat sisimmässään kokeneet luovuttamattoman arvokkaaksi…, että olisi ihmisiä, jotka olisivat valmiita tekemään oman osansa, jotta toisen ihmisen tai eläimen elämä olisi tulevaisuudessa pikkuisen helpompaa kuin se on tänään. Tänäkin vuonna Toivo ja Valo löytyvät niistä ihmisistä, joille tämä kuluva hetki on aina juuri se oikea aika!
Uudenvuoden ajatuksin.
