Matkustin paikallisliikenteen linja-autossa, eräänä ihan tavallisena arkipäivänä. Ihmiset istuivat hiljaa ja puhumatta paikoillaan, niin kuin meillä suomalaisilla on yleensä tapana. Osa heistä tuijotti kännykkäänsä.
Tullessani linja-autoon tervehdin iloisesti kuljettajaa ja kiitin siitä että hän kuljettaa meitä. Kerroin myös siitä, miten tärkeitä he ovat ihmisille, joiden liikkuminen on julkisen liikenteen varassa. Ennen linja-autoissa oli kyltti” keskustelu kuljettajan kanssa kielletty” , en ole enää näitä kylttejä nähnyt. Taisin olla hyvällä tuulella.
Huomasin joidenkin matkustajien kuulevan keskusteluni kuljettajan kanssa ja he reagoivat siihen hymyilemällä. Kun muutaman pysäkin jälkeen jäin bussista pois, kiitin kovaäänisesti kuljettajaa, että hän varmasti kuulisi kiitokseni.
Ja mitä tekivätkään muut samalla pysäkillä pois jääneet ihmiset! He kaikki kiittivät myös iloisesti kuljettajaa! Kuljettaja varmaan muistaa tuon työvuoronsa. Miten näinkin pienillä asioilla voimme vaikuttaa ihmisten yleisen mielialan nousuun ja todella tärkeää työtä tekevien linja-autonkuljettajien työhön. Tervetuloa uusi inhimillisempi, iloa ja hyvää mieltä tuottava aikakausi. Olemme kaikki sen tarpeessa.
Birgitta Wulf
