Euroopassa on kaksi Galitsiaksi (engl. Galicia) kutsuttua aluetta kaukana toisistaan. Toinen on Länsi-Ukrainaa ja sitä riittää Puolankin alueelle. Se ulottuu suurimmillaan Krakowan liepeiltä Bukovinaan. Sen keskeinen kaupunki on Lviv (puol. Lwów, saksaksi Lemberg). Ukrainaksi Galitsia on Galitsina, mitä äännettäessä gee lausutaan hooksi.
Toinen sijaitsee Portugalin yläpuolella Iberian niemimaan luoteiskulmassa ja kuuluu itsehallinto-alueena Espanjaan. Sen pääkaupunki on Santiago de Compostela. Siis se maan ääri, jonne apostoli Jakob hakeutui sanaa levittämään ja tuli myös haudatuksi.
Nimien yhtäläisyyttä ei oikein selitä mikään. Espanjan Galitsian selostetaan tulevan ”kelttien maata” (Gaellica) merkitsevästä sanasta, ja nimen olisivat antaneet roomalaiset. Selitys on siten sama kuin vaikka Gallian nimeä koskeva. Ukrainan Galitsian nimelle on kymmenkunta selitystä. Tämä itäinen Galitsia on kansainvaellusajoista asti ollut monikielinen ja kirjava etninen sekoitus gootteja, sweebejä, ruteeneja, puolalaisia, saksalaisia ja juutalaisia. Yksi yhteinen seikka molemmilla alueilla on: ne ovat joskus aikojen alussa olleet goottien valtaamia, ja sweebit kuuluvat kummankin historiaan, mutta kuka tietää, mitä tämä 1 500 vuoden takainen historian vaihe tarkoittaisi?
Vielä 1100-luvulla molemmat olivat itsenäisiä kuningaskuntia ja myöhemminkin niillä on ollut ajoittain itsehallintoa. Espanjalle kuuluva Galitsia miltei itsenäistyi omaksi valtiokseen 1931 ja sai vuonna 1936 itsehallintoalueen aseman, jonka demokraattinen Espanja vahvisti uudelleen 1981. Ukrainan Galitsia ehti ensimmäisen maailmansodan melskeissä olla noin vuoden ajan itsenäinen valtio nimellä Länsi-Ukrainan kansantasavalta. Tämä Galitsia on historian mittaan ehtinyt kuulumaan moniin valtioihin (mm. Itävaltaa, Unkariin, Puolaan), mutta aina se on osoittanut itsenäisyystahtoaan.
Molempia alueita voi syystä kutsua ”tuhannen joen maaksi”. Espanjan Galitsia on metsäinen, kumpuileva pienten jokilaaksojen maa, jossa sataa ja tuulee, kuten Atlantin rannikolle sopii, lämpimästi ja leppeästi. Ukrainan Galitsia on oikeastaan se ylänkömaa, joka jää Mustallemerelle ja Itämerelle laskevien suurten jokien latvavesien jokiverkostoiksi. Itäistä Galitsiaa on varmaankin aiheesta kutsuttu ”Euroopan köyhimmäksi provinssiksi”. Alue on ollut maastoltaan tasaista, köyhää ja runsasväkistä. Sen jokijärjestelmän läpi on kulkenut historiallinen kauppatie. Enemmän kuin missään muualla, juutalaisyhteisö on kuulunut olennaisena osana alueen kulttuuriin.
Erikoista on, että öljyn poraaminen eurooppalaisesta maaperästä alkoi itäisessä Galitsiassa Boryslavin luona nykyisessä Puolassa. Läntinen Galitsia on hankkinut mainetta Euroopassa tuulivoiman edelläkävijänä.
Jos ukrainalainen Galitsia tuotti elokuvaohjaaja Billy Wilderin ja monta muuta länteen emigroitunutta kulttuurihahmoa, juontuvat esimerkiksi näyttelijä Martin Sheenin sukujuuret espanjalaiseen Galitsiaan. Kulttuuritoimittajien kannattaisi ottaa selvää, mitä alkuperätermi ”galician” kulloinkin tarkoittaa.
Jotta asia olisi riittävän monimutkainen, mainittakoon, että Muolaassa oli rautatieasema nimeltä Galitsina. Kielitaitoiset viipurilaiset suomensivat sen (muuten kieliopillisesti ihan oikein) Galitsiaksi. Itsenäinen Suomi muutti aseman nimen Äyräpääksi. Kun Muolaan kunnan pohjoisosasta perustettiin Äyräpää, sai rautatieasema uuden nimen Leipäsuo. Suomessakin on ollut (Muolaan) galitsialaisia.
Juha Kuisma
Kirjoittaja on lempääläinen tietokirjailija.
