Pieta oli vain 17-vuotias, kun hänet mestattiin ja poltettiin roviolla Lempäälässä vuonna 1759

Lapsenmurha oli toiseksi yleisin peruste Suomen vuosien 1625–1825 kuolemanrangaistuksille. Kaikkein tavallisin syy joutua mestauspölkylle, oli aikuisiin kohdistunut henkirikos. Kuva: Mario Wallner. www.pexels.com

Pieta Antintytär syntyi Lempäälän Hemminkilässä 27.12.1741. Häntä pidettiin kunniallisena ja hyvätapaisena nuorena neitinä. Rippikoulu sujui hienosti, ja Pieta omaksui kristinopin pääkohdat kelvollisesti. Sitten kuitenkin tapahtui asioita, joiden seuraukset olivat järkyttäviä.

16-vuotiaana Pieta ei ollut vielä tehnyt läheisempää tuttavuutta kaksilahkeisten kanssa. Hänen viisi vuotta vanhempi serkkunsa Juho Heikinpoika iski silmänsä nuoreen naiseen ja alkoi liehitellä tätä. Se tuotti tulosta, ja pari aloitti salasuhteen.

Molemmat ymmärsivät, että kyse ei ollut pelkästä salavuoteudesta, vaan myös ankarasti kielletystä sukurutsasta. Edellisten vuosikymmenten aikana oli Suomessa joutunut mestauspölkylle kymmenittäin tästä rikoksesta tuomittuja. Vaikka oikeuskäytäntö oli muuttunut armollisemmaksi, vaadittiin edelleen kuninkaan myöntämä poikkeuslupa, mikäli serkukset halusivat mennä keskenään naimisiin.

Kukaan ei osannut epäillä heidän suhdettaan. Salaiset kohtaamiset onnistuttiin hoitamaan piilossa muiden katseilta. Elämä eteni painollaan, kunnes eräänä päivänä Pieta huomasi menettäneensä kuukautisensa.

 

Ei voida varmuudella tietää, kuinka kaikki tarkalleen ottaen tapahtui, mutta Pieta itse kertoi jälkeenpäin, ettei ymmärtänyt tulleensa raskaaksi. Hän sanoi joutuneensa ponnistelemaan rasittavissa töissä ja luuli kehonsa muutosten johtuvan ylirasituksesta.

Aikaa kului ja Pieta alkoi tuntea ”kovanpuoleisen kokkareen” alavatsan alueella. Tuntui kuin tuo kokkare liikkuisi hänen sisällään. Siitä huolimatta Pieta ei päässyt varmuuteen, odottaako hän lasta. Pahoinvointi ei vaivannut, eikä vatsa näyttänyt isommin pyöristyvän.

Koitti kesäkuun 11. päivä vuonna 1759. Pieta tunsi voimakasta selkä- ja rintakipua, eikä voinut osallistua talon töihin normaaliin tapaan. Pelättiin, että tyttö on sairastunut samaan tautiin kuin isänsä Antti, joka oli kuollut kolme viikkoa aiemmin.

Jossain vaiheessa Pieta lähti kuitenkin kävelemään pellolle, ja silloin synnytys käynnistyi äkisti. Kaikki tapahtui nopeasti ja synnytys oli helppo. Elävä tyttölapsi itki ja liikutti käsiään.

 

Pieta oli kertomansa mukaan kauhuissaan, eikä tiennyt mitä tehdä. Tajuntaan iski pelko siitä, mihin synnytys ja salaisuuksien paljastuminen voisi johtaa. Epätoivoisena hän päätyi kauheaan ratkaisuun: Lapsi olisi surmattava ja ruumis hävitettävä.

Päätöksen jälkeen Pieta toimi hätääntyneenä vaistojensa varassa. Hän kantoi lapsen hameensa helmassa suojaisaan paikkaan ja hautasi elävänä maahan. Paluumatkalla kotia kohden iski voimakas väsymys ja huimaus niin, että Pietan oli pakko asettua maahan makaamaan.

Silloin kohtalo puuttui peliin kirkonvartijan lesken Sohvi Mikontyttären hahmossa. Hän löysi sattumalta Pietan ja näki myös tämän verisen hameen ja muut synnytyksestä kielivät merkit. Pieta joutui tutkinnan kohteeksi, eikä hän voinut muuta kuin tunnustaa tekonsa. Lapsen ruumis löydettiin Pietan ilmoittamasta paikasta.

 

Tapahtumia puitiin Lempäälän välikäräjillä 16.7.1759. Pieta teki täyden tunnustuksen ja kertoi myös, kuka oli lapsen isä. Juho oli aiemmin avioitunut toisen naisen kanssa, mutta oli siitä huolimatta jatkanut salasuhdetta serkkuunsa. Aluksi mies kielsi tämän, mutta lopulta hänen oli myönnettävä osuutensa tapahtumiin.

Oikeuden päätös oli ankara. Pieta tuomittiin lapsenmurhasta mestattavaksi ja roviolla poltettavaksi. Juhon osalta tuomio julistettaisiin vasta, kun olisi kuultu teloitettavan viimeinen tunnustus ennen pyövelin eteen astumista.

Pieta vietiin Turun linnan vankilaan odottamaan hovioikeuden vahvistusta rangaistukselle. Se saatiin melko nopeasti, ja tuomittu tuotiin takaisin Lempäälään. Pieta Antintyttären elämä päättyi Lempäälän mestauspaikalle 17-vuotiaana syyskuussa 1759.

Sami Tapanainen

Lähteet:
Moilanen, Mikko 2021: Kohtalona mestauslava
 Mikko Moilasen tietokanta, joka sisältää lähes 1 500 kuolemanrangaistukseen johtaneen rikostapauksen esittelyä