Muistisairauteen sairastunut salailee usein oireitaan

Toimittaja, kirjailija Minna Lindgren kävi puhumassa Vesilahden kirjastossa muistisairaudesta henkilön itsensä näkökulmasta. Hänet oli kutsunut aiheesta luennoimaan vesilahtelainen Joutohetkien seura. Kuva: Annika Eronen

Muistisairauksiin liittyy paljon myös muita oireita kuin pelkästään muistiin liittyviä ongelmia.

− On motoriikan heikkenemistä, kommunikointivaikeuksia, hahmotusongelmia, masennusta, levottomuutta ja erilaisten opittujen taitojen kadottamista, kertoi toimittaja ja kirjailija Minna Lindgren Vesilahden kirjastossa pitämässään muistisairautta käsittelemässään luennossa.

Monet pelkäävät muistisairauteen sairastumista ja omaa muistia ja sen toimimista tarkkaillaan herkästi.

− Kuitenkin vain pieni osa sairastuu muistisairauteen. Jos ikääntyessä ei heti muistakaan kadulla tulevan lapsuuden koulukaverin nimeä, se ei vielä kerro alkavasta muistisairaudesta. Tällainen johtuu normaalista ikääntymisestä. Terveyskeskuksessa ravaa paljon terveitä ihmisiä, jotka ovat huolissaan siitä, että nyt se muistisairaus sitten on alkanut. Muistin heikkenemisestä on tullut yhteiskunnassamme aivan hirveä peikko, Lindgren sanoi.

Taudit eivät aina ole selkeitä diagnosoitavia ja vääriäkin diagnooseja tehdään, myös muun muassa Alzheimerin taudin kohdalla.

− Aivokuvia esimerkiksi ei ole helppo tulkita. Kaikilla yli kahdeksankymmentävuotiailla iäkkäillä ihmisillä on aivoihin kertynyt plakkia, eikä ole mitään yksiselitteistä rajanvetoa, kuinka paljon ja missä eri paikoissa tätä kertymää on, jotta Alzheimer voidaan kuvista diagnosoida. Jos menette keittiöön ja mietitte, miksiköhän te sinne menitte, ei mitään huolta. Jos te taas menette keittiöön ja mietitte, että kenenköhän keittiö tämä oikein on, sitten on jo vähän syytä olla huolissaan.

Vain aika tuo varmuuden siitä, onko joku sairastunut muistisairauteen vai ei.

− Muistisairaus on aina etenevä, parantumaton, kuolemaan johtava sairaus. Juuri tästä etenemisestä voidaan diagnoosi lopulta tehdä varmasti. Keskimäärin Alzheimer johtaa diagnoosista kuolemaan kahdeksassa vuodessa, eikä taudin etenemistä voida pysäyttää.

 

Kun kognitiiviset toiminnot alkavat olla häiritsevästi heikentyneet, sairaus on edennyt niin sanottuun keskivaikeaan vaiheeseen. Tämä taudin vaihe on usein potilaalle itselleen ahdistava, sillä hän ei pysty itse arvioimaan tarpeeksi oikein tilaansa.

Usein sairastunut ei tunnista tai jopa kieltää oireensa.

− Tyypillinen tilanne on sellainen, että omaisten mielestä ihminen pärjää jo erittäin huonosti kotioloissa, mutta sitten tulee kuntotarkastaja käymään ja juuri tuon puolituntisen ajan potilas skarppaa todella hyvin. Myöskään kotihoidon työntekijät eivät laitoshoidon tarvetta juurikaan pysty arvioimaan, käynnit ovat niin lyhyitä. Usein laitoshoitoon päädytäänkin vasta sairaalassa, jonne joudutaan esimerkiksi vakavan kaatumisen vuoksi.

Muistisairauteen liittyy epäluuloisuutta, aggressiivisuutta ja masentuneisuutta.

− Nämä ovat seurausta siitä, ettei henkilöllä ole turvallinen olo, kun edes omaan muistiin ei voi luottaa. Nykyisin näitä ei siis enää pidetä Alzheimerin taudin oireina, vaan sanotaan, että sairaus aiheuttaa henkistä painetta, joka sitten oirehtii näin.

Musiikki on kielen tavoin ihmisen yleismaailmallinen tapa kommunikoida. Kirjassaan Sävelsinkö Lindgren käsittelee muistisairautta ja ihmisen muistia proosan keinoin.

− Kirjassani on päähenkilönä yhdeksänkymmentäkaksivuotias muistisairas huippusäveltäjä, joka on sitä mieltä, että hänen tekemänsä musiikki on ollut roskaa ja jälkisarjallisuus musiikissa virhe. Hänen luonaan käy nuori palvova tutkija, joka ei voi ymmärtää, miten säveltäjä itse on sitä mieltä, että hänen taiteensa on epäonnistunutta. Tästä syntyy kirjaani jännite.

Samalla kirjassa kuvataan sitä, miten ahdistus vähenee, kun lopulta antautuu omalle tilanteelleen ja suostuu hoidettavaksi.

 

Annika Eronen