Millainen odottaja sinä olet? Oletko kärsimätön ”Kaikki mulle heti nyt” ihminen, jonka on vaikea suostua ajan kulumiseen? Vai oletko pitkäjänteinen ja kärsivällinen, lehmänhermoinen sopeutuja, joka viilipyttymäisesti luottaa asioiden kyllä ajallaan järjestyvän. Ehkä useimmat meistä ovat kuitenkin jotakin tältä väliltä.
Joidenkin asioiden kanssa voimme olla hyvinkin malttamattomia, mutta joidenkin asioiden ymmärrämme vievän aikaa. Joskus jopa herkuttelemme ennalta suunnitelmilla ja toiveilla esimerkiksi jos edessä on mieluinen lomamatka tai eläkkeelle jäänti. Laskeskelemme, ideoimme ja suunnittelemme. Joskus haaveilemme huvin vuoksi, tietäen että odotuksemme on todennäköisesti turhaa, kuten lottovoiton odottaminen.
Näin keväällä kirkkovuoden teemat käsittelevät kristittynä elämistä tässä maailmassa. Siihen kuuluu olennaisena osana odotus. Kun Jeesus jätti viimeistä kertaa opetuslapsensa ja ystävänsä, hän lupasi palata vielä takaisin. Hän lupasi, että silloin Taivasten valtakunta toteutuu koko loistossaan. Hän lupasi ajan, johon
mikään paha ei enää yllä, ei kipu, nälkä, kuolema. Hän jätti opetuslapset odottamaan paluutaan.
Siitä lähtien olemme olleet odottava seurakunta. Mutta odotuksesta tuli pitkä.
Seurakunnan on pitänyt sopeutua tilanteeseen, jossa jokainen uusi päivä voi olla viimeinen, mutta myös päivä lisää odotukseen. Mitä sitten pitäisi tehdä, pitäisikö keskittyä odottamiseen vai elämiseen? Tähän kysymykseen antoi kaksi enkeliä vihjeen opetuslapsille, kun nämä Jeesuksen poistuttua tähysivät hänen peräänsä. Nämä sanoivat: ”Galilean miehet, mitä te siinä seisotte katselemassa taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän; ”Mitä te siinä seisotte katselemassa taivaalle?” Ihan kuin he sanoisivat: Toimikaa! Älkää jääkö ihmettelemään!
Jeesuskin oli opetuslapsille sanonut: ”Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy. Tämän käskyn minä teille annan: rakastakaa toisianne.”
Seurakuntaa ei jätetty odottelemaan toimettomana. Meille annettiin käsky rakastaa ja levittää armon ja anteeksiannon sanomaa maailmalle. Niinhän tutussa Lutheriin liitetyssä sanonnassakin todetaan: ”Vaikka tietäisin, että maailma tuhoutuu huomenna, istuttaisin tänään omenapuun!”
Meille on annettu tehtäväksi tuottaa hedelmää; tehdä rakkauden tekoja, vaalia totuutta, työskennellä rauhan puolesta ja varjella luomakuntaa. Näissä toimissa ei odottavan aika käy pitkäksi.
Manta Jutila
Pastori
