Jokaisella nuorella on tarina

Katsotko pintaa syvemmälle vai tuomitsetko vain sen mitä näet?

Nisti. Narkkari. Narkomaani. Ongelmanuori. Ongelma. Näen työssäni lapsia, joita kuvataan näilläkin sanoilla monessa yhteydessä. Nämä lapset käyttävät huumeita, osalla käyttö on jo muodostunut riippuvuudeksi, osa vasta pakenee todellisuuttaan huumeisiin.

Kaikilla heillä on taustallaan tarina. Tarina, joka kertoo miksi tämä teini-ikäinen lapsi käyttää laittomia päihteitä. Toisilla taustalta löytyy ongelmia kotoa, kuten vanhempien mielenterveys- tai päihdeongelmia, toiset nuoret saattavat itse kärsiä mielenterveysongelmista tai nepsy-haasteista.

On nuoria, jotka ovat kohdanneet väkivaltaa, seksuaalista väkivaltaa tai hyväksikäyttöä. Syitä taustalla on paljon, yhdistävä tekijä on, että nämä nuoret, nämä lapset, olisivat tarvinneet apua jo aiemmin. Ja jäätyään siitä paitsi, tai saatuaan riittämätöntä apua, johti heidän tiensä päihteiden luo. Ja nyt, nämä lapset tarvitsevat paljoa apua, huolenpitoa ja kuulluksi tulemista.

Nämä lapset tarvitsevat apua selättääkseen muodostuneen päihdeongelman ja he tarvitsevat apua myös niihin ongelmiin ja haasteisiin, jotka ovat heidät päihteiden käyttäjiksi johdattaneet. Koska vain siten heidän on mahdollista toipua, löytää elämälleen päihteetön suunta.  

Näetkö sinä pintaan isketyn leiman, vai lapsen, jolla on taustallaan tarina? Olen työni puolesta kuullut kuinka vanhemmat, sukulaiset, julkisen terveydenhuollon edustajat, vastaantulijat kadulla ja niin monet muut, näkevät vain leiman ja toistavat sitä leimaa sekä näille lapsille että kanssaihmisilleen.

Olen kuullut vanhemman sättivät lastaan retkahduksesta, vailla myötätuntoa, vailla lämpöä ja huolenpitoa. Olen kuullut kuinka ensihoitajat ja sairaanhoitajat jakavat tietoa leimasta työtovereilleen, häpeämättä siitä, että leimattu lapsi seisoo vieressä kuulemassa. Olen kuullut ja nähnyt enemmän kuin haluaisin.  

On aika jakaa tarinaa. On aika puhua siitä, että yksikään näistä nuorista, näistä lapsista, ei olisi ikinä joutunut kuulemaan olevansa nisti tai narkkari, jos olisi saanut elää ja kasvaa turvallisessa ympäristössä, ja olisi saanut apua, hoitoa tai mitä ikinä olisikaan tarvinnutkaan, heti kun tarina alkoi.

Lasten ja nuorten avuksi tehtävästä ennaltaehkäisevästä työstä tai matalankynnyksen avusta ei pitäisi karsia, jotta apua saisivat kaikki sitä tarvitsevat. Mielenterveys- tai päihdetyöstä ei pitäisi karsia minkään ikäisten kohdalla, koska ketään ei pitäisi jättää vaille apua, ja koska nämä ongelmat ja sairaudet koskettavat aina useampaa kuin yhtä ihmistä. Ne koskettavat perhettä, sukua, läheisiä ja ystäviä, ja tietenkin lapsia. Apua pitäisi olla saatavilla päiväkodeissa ja kouluissa, ja kotiin asti vietäväksi. 

Seuraavan kerran kun ääni päässäsi haluaa sanoa nisti, tai kuulet viereltäsi sanan narkkari, muista, että leiman lyömisen sijaan voisit nähdä leiman taakse. Kysyä itseltäsi millainen tarina sen takaa löytyy. Ja muistuttaa itseäsi ja vierustoveriasi, että kukaan ei lapsena haaveile tulevansa huumeidenkäyttäjäksi, vaan se taustalla oleva tarina, on näkemäsi lapsen huumeiden tielle ajanut. Auta poistamaan leima, näin autat avun saamisessa.

Rinnalla kulkija