Olen seurannut erästä kotona asuvaa pariskuntaa, joista toinen on pyörätuolissa liikkuva ja toisella hitaasti voimistuva sairaus. Heillä on käynyt kotiapu päivittäin tietyt tunnit. Sukulaisetkin ovat auttaneet vaikeimpina hetkinä.
Tämä apuhan on ollut tarjolla vain pyörätuolissa olevalle. Esimerkiksi kahden hengen taloudessa ruoka valmistetaan vain toiselle. Hernekeiton valmistamiseen tarvitaan siis kaksi kattilaa eli kummallekin oma annos.
Onko kasvatuksemme ollut liian itsekeskeinen, kun suhtautuminen meihin vanhuksiin on niin kylmäkiskoinen muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Suurin osa eläkeläisistä ei kylve rahassa kuten Roope setä, mutta he eivät näytä puutteitaan vaan iloitsevat jokaisesta kuluneeesta päivästä.
Esko T. Koiranen
Lempäälä
