Vuosiluvut Lastusten metsissä

Edellisessä lehdessä (LVS 10.7.) Rauno Jääskeläinen kysyy kuka kaiversi vuosiluvun 1906 Innilän hiihtoreitin varrella olevaan kiveen.

Voin vastata: Lastusten kartanon isännät metsänhoitaja Ernst Kingelin ja agronomi Otto Kingelin rakennuttivat 1900-luvun alussa Lastusten metsiin Varppeenvuoren rinteille hevoskäyttöön tarkoitettuja puunajoteitä. Tuo kysytty kiveen hakattu vuosiluku tarkoittaa koko tukkitieverkoston tai ainakin sen keskeisimmän tien valmistumisvuotta. Koska kartanon käytössä oli kymmenien torppareiden työvoima, on päällimmäisin oletus, että tiet rakennettiin taksvärkkitöinä.

Yleisesti puhutaan Innilän latuverkostosta, koska Innilän hiihtomaja on rakennettu Innilän koulun tontista lohkaistulle maalle. Itse latuverkosto on kuitenkin Lastusten kartanon maalla ja sitä käytetään myös metsätalouden tarkoituksiin. Ratkaisusta hyötyy sekä kuntohiihtoväki että metsänhoito. Alue on myös lenkkeilijäin suosima.

Tie, jonka varressa vuosiluku 1906 on, on nykyään metsäautotie ja sen varressa on levennys tukkipinoille.

Samasta 1906 –kivestä ja nykyisestä puutavara-alueesta on valokuvat kyläkirjassa Lempäälän koilliset kylät.

Muistelen nähneeni nuorena miehenä, että Lastusten kartanon väensaunan takaa alkavan ja kohti Suojalantien moottoritiesiltaa johtavan niin kutsutun Pajatien varressa olisi samanlainen vuosiluku. Hämärä muistikuvani on, että se vuosiluku olisi ollut 1907. Tämä tie on suurella vaivalla kivikkoiseen maastoon rakennettu ja sen runko on vieläkin useimmissa paikoissa ehjä. Pajatie on kyllä paikoin pahasti vesoittunut ja sen vuosilukukivi lienee sammalen peitossa.

Miksi näitä vuosilukuja sitten on kiviin hakattu? Syy on sama, miksi vanhoissa aitoissa on hirteen kaiverrettu valmistumisvuoden vuosiluku. Tai miksi valtio yhä valaa uuden sillan valmistumisvuoden betoniin. Ylpeys tehdystä työstä ja viesti tuleville polville. ”Tehkää tekin kunnolla sen mitä teette.”

Tässä Lastusten tapauksessa voi yllykkeitä hakea kahdestakin suunnasta. Ernst Kingelin oli Evolla oppinsa saanut forsti (forstmeister). Kun metsänhoidon ensimmäiset opit on saatu Saksasta, on metsäteiden rakentaminen kuulunut metsänhoitoon. Sitä samaa perua ovat kartanon kokeilut lehtikuusilla, pihtakuusilla ja sembramännyillä.

Toinen yllyke saattaa olla Lastusten ja Innilän välinen härkätie, josta muistan jostain lukeneeni. Tämä tie on kulkenut mahdollisimman loivaan ja suorasti, Äijänkorven läpi kartanoiden väliä.

Tienrakennus oli muutoinkin osa kartanon toimintaa. Lastusten kartano rakennutti hevoskärryillä ajettavat tiet Suojalaan ja Nääjärvelle, toisen haaran Kausjärvelle, kolmannen Tikinmaahan ja neljännen Koivistonjärvelle. Kaikissa näissä suunnissa oli kartanon torppia. Niitä sanotaan olleen 18 kappaletta, mutta lukumäärä taisi suurimmillaan olla 21. Rakennuttipa kartano koko nykyisen Lastusten kylätien Laasonportilta koululle asti.

Samalla tavalla kartano rakennutti kivinavetat ”kaikkiin kahdeksaantoista torppaan” väittää muistitieto. No, lauseessa kieli viettelee muistamaan väärin: käsittääkseni tällaisia kartanon rakennuttamia torppien kivinavettoja oli 12 kpl. Niissä oli kauas näkyviä vuosilukuja kuten 1905, 1906, 1907 jne. Muutama on yhä jäljellä.