Kristinuskon ytimessä on usko Jumalaan, joka rakastaa meitä ja ohjaa askeleitamme. Psalmi 32:8 muistuttaa meitä: ”Minä opetan sinua ja osoitan sinulle tien, jota sinun tulee vaeltaa; minä neuvon sinua, minun silmäni sinua vartioitsee.” Kun seisomme tienhaarassa, meidän ei tarvitse tehdä päätöstä yksin.
Voimme rukoilla ja pyytää Jumalalta viisautta ja johdatusta. Rukous on suora yhteys Jumalaan, ja sen kautta voimme pyytää Hänen johdatustaan ja voimaansa. Filippiläiskirje 4:6-7 kehottaa meitä: ”Älkää mistään murehtiko, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.”
Raamattu on täynnä esimerkkejä ihmisistä, jotka kohtasivat tienhaaroja ja luottivat Jumalaan päätöksissään. Mooses joutui valitsemaan Egyptin ylellisyyden ja Israelin kansan johtamisen välillä. Hän valitsi jälkimmäisen ja sai nähdä Jumalan ihmeitä. Mooses puhui Israelin kansalle suoraan elämän tärkeimmästä valinnasta: ”Taivas ja maa ovat todistajinani, kun nyt sanon: Minä olen pannut teidän valittavaksenne elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Valitkaa siis elämä, että te ja teidän jälkeläisenne saisitte elää.” (5. Moos. 30:19).
Elämän tienhaarat ovat hetkiä, jolloin voimme kokea Jumalan johdatuksen konkreettisesti elämässämme. Meidän tehtävämme on olla kuuliaisia, rukoilla ja luottaa siihen, että Jumala johtaa meitä parhaaseen mahdolliseen suuntaan. Valitkaamme tärkeimmässä tienhaarassa se viitta, jossa lukee ”siunaus ja elämä”.
Seppo Parkkila
