Kylpylähinnoittelusta kauneuspilkku Louheen

Lempäälän Vesimaailma Louhen avajaisia varjostaa nopeasti valtakunnalliseksi levinnyt kohu lippujen hinnoista. Tiivistys tyrmistyksestä kuuluu: haluttiin uimahalli uimahallin hinnoin, mutta saatiin kylpylä kylpylähinnoin. Hinnoittelun arvostelu on monilta osin aivan perusteltua. Viikonloppuisin aikuisten kertalippu lähentelee 30 euroa, sesonkiaikona euroa vaille, kuten vaikka nyt syyslomaviikolla.

Uimahallissa on uimahallin hinnat, kylpylässä kylpylän. Hinnoittelua voidaan perustella monin tavoin. Investoinnin ja markkinatalouden lakien mukaan hinnat ovat lienee linjassa. Sijoitetulle pääomalle täytyy saada tuotto, jolla investointi katetaan. Näin täytyy toimia myös julkisin varoin operoidessa. Lempäälän kunta omistaa 55-prosenttia uimahalliyhtiöstä.

Hinnoittelun ongelma tulee siitä, mitä kuntalaisille luvattiin ja mitä saatiin. Kalliilta kuulostanutta uimahalli-investointia perusteltiin muun muassa kansanterveydellisillä syillä. Uimista pidetään yleisesti hyvänä ja edullisena, kuntoa ylläpitävänä ja kohottavana liikuntamuotona. Tätä perustetta käytettiin myös opetus- ja kulttuuriministeriölle, kun haettiin tukea liikuntapaikkarakentamiseen. Sitä saatiinkin miljoona euroa.

Aamulehden haastattelema, silloin hakemuksesta lausuntonsa antaneen liikuntaneuvoston jäsen, kansanedustaja Pauli Kiuru (kok.) kyseenalaistaa aiheellisesti hakemuksen perusteita: ”uimahallia ollaan oltu perustamassa, mutta hinnoittelu onkin sitten haettu kylpylästä.”

Erityisesti pettymys nousee kommenteissa, joissa muistellaan päättäjien juhlapuheita lempääläisille edullisista lipun hinnoista. Sosiaalisessa mediassa myös samat paikallispoliitikot ovat pesseet käsiään kertoen, että näin heille on valmistelun aikana luvattu. Niitä kuntalaisille edullisempia lippuja on hinnoittelussa huomioitu sarja- ja kausilippujen kertamaksua edullisemmilla hinnoilla. On kuitenkin todettava, että niilläkin hinnoilla säännöllinen kuntouinti jää harvojen huviksi. Naapurikuntien uimahalleissa polskii edullisemmin.

Kotikuntaperusteinen hinnoittelu on lain kannalta ongelmallista. Lainsäädäntö estää julkisyhteisöjä lähtökohtaisesti hinnoittelemasta palveluita asuinpaikkaperusteisesti. Lempäälässä kuntalaisia tuetaan puolen miljoonan tukiostoilla, joista osa käytetään muun muassa koululaisuinteihin. Koululaiset pääsevät altaisiin koululiikuntatuntien yhteydessä kolme kertaa vuodessa. Loppu ostositoumuksesta käytetään sarjalippujen hintojen tukemiseen.

En tiedä, onko hiihtokeskus Levin kylpylän rahoituskäytäntöä kyseenalaistettu. Kittilän kunta mahdollistaa asukkailleen kylpylälippujen ostamisen puoleen hintaan. Käytäntöä on perusteltu muun muassa pitkällä etäisyydellä lähimpään ”perinteiseen” uimahalliin. Lempäälässä sellainen peruste lienee ei tule kyseeseen, kun Valkeakoskelta ja Kangasalasta löytyy laadukkaat uimahallit, Tampereen useista halleista puhumattakaan.

Hinnoittelun kylpylämäisyyden ehkä suurin pettymys on, ettei erityisryhmiä ole voitu huomioida. Eläkeläis-, opiskelija- tai työttömyysalennuksia ei tunneta. Tätä on perusteltu sillä, että jo nykyinen hinnoittelu sisältää runsaasti vaihtoehtoja. Ne vaihtoehdot vain ovat kalliita.

Uimahalliyhtiön toimitusjohtaja Lari Laakso sanoo, etteivät avajaishinnat ole kiveen kirjoitettuja. Näin sanottiin myös väliaikaisesta autoverosta. Toivottavasti alkuhuuman jälkeen Vesimaailma Louhi saa niin tasaisen käyttäjävirran, että lipunhintoja voidaan myös käytännössä kohtuullistaa erilaisiin tarpeisiin. Louhen hinnat ovat toki varsin kohtuulliset kylpylähinnoiksi. Ongelma vain on siinä, ettei kylpylä vastaa pitkäaikaiseen uimahallitarpeeseen. Liikunta- ja virkistyskäyttö eivät ole sama asia.

Lue myös:

Lue lisää

  1. Pääkirjoitukset
    12.11.2024. 12:00

    Tilaajille

  2. Uutiset
    12.11.2024. 10:00

    Tilaajille