Kunta ei ole velvollinen ottamaan vastaan testamenttia

Kaikkea tarjottavaa kunnalla ei ole velvollisuutta ottaa vastaan. Testamenttisaannosta voi kieltäytyä.

Kesäksi 2015 Paunun uimarannalta poistettiin laituri. Seuraavana vuonna Lempäälän kunta päätti kunnostaa yleistä uimarantaa kuolinpesän turvin. Kuva. Erkki Koivisto
Kartanonomistaja oli vuonna 1947 lahjoittanut kunnalle kiinteistön käytettäväksi kunnanlääkärin asuntona. Jos kunta ei kahteen vuoteen tilaa tarkoitukseensa käyttäisi, lahjakirjan ehdon mukaan lahja raukeaisi.

Runsaat 40 vuotta myöhemmin asia aktualisoitui ja kantaja vaati kiinteistön palautusta.  Tampereen käräjäoikeus hyväksyi kantajan vaatimukset ja velvoitti kunnan palauttamaan kiinteistön.

Kunnille lahjoitetaan ja testamentataan niin irtainta kuin kiinteää omaisuutta. Irtainta omaisuutta ovat muun muassa taideteokset, autot, asunto-osakkeet, raha, pörssiosakkeet ja muut arvopaperit. Kiinteää omaisuutta ovat esimerkiksi tontit ja tilat mahdollisesti rakennuksineen tai metsä- ja peltopalstat.

Yksityishenkilö voi jättää kotikunnalleen miljoonaperinnön, ja niin on toisinaan tapahtunutkin.

Vuoden 2023 alkupuoliskolla Vesilahden kunta sai testamenttilahjoituksen osoitettuna testamentin laatijan toiveen mukaisesti ”kunnan vanhusten hoitoon, virkistykseen ja vanhustyöhön yleisesti kunnan parhaaksi katsomallaan tavalla”.

Vuonna 2016 Lempäälän kunta sai käytettäväkseen Antti Kalevi Laakson kuolinpesän liikunnan edistämiseen kunnassa. Laakson noin 150 000 euron omaisuus siirtyi valtiolle, koska hänellä ei ollut perintöön oikeutettuja sukulaisia.

Kunta päätti kunnostaa Laakson perinnöllä Paunun uimarantaa, Lempoisten uimalaa ja Rantalan saunaa 40 000 eurolla sekä remontoida jatkossa vuosittain yhden uimarannan laituri ja tehdä muita korjauksia uimarannoille.

Toisaalta tarjottava kiinteistö, talo tai mökki voi olla hyvin huonokuntoinen. Sijaintikaan ei välttämättä aina houkuttele kuntaa sen omistajaksi. Vaikka tontti kasvattaisikin kunnan maaomaisuutta, purkukuntoisesta rakennuksesta aiheutuisi kunnalle lähinnä kuluja.

Kaikkea tarjottavaa kunnalla ei ole velvollisuutta ottaa vastaan.

− Testamenteissa mennään normaalisti perintökaaren mukaan, jolloin testamenttisaannosta voi aina kieltäytyä, sanoo Kuntaliiton tilapalvelupäällikkö Mikko Simpanen.

Mikäli vainaja kuolee ilman perillisiä ja testamenttia, omaisuus menee valtiolle.

− Silloin näitä valtiolle meneviä kiinteistöjä kunnat ottavat vastaan vain hakemuksesta. Ei niitäkään ole pakko ottaa vastaan, Simpanen sanoo.

Lahjoitus tehdään lahjakirjalla, mutta voi omaisuutta lahjoittaa suullisestikin.

Niin lahjakirjassa kuin testamentissa voidaan asettaa erilaisia ehtoja, joiden on oltava hyvän tavan mukaisia. Kuntaliiton lakimies Joonas Jännärin mukaan tarkoitemääräyksellä voidaan esimerkiksi määrätä omaisuutta käytettäväksi yleishyödylliseen tarkoitukseen tai sillä voidaan asettaa velvoitteita, jotka koskevat testamentin tekijän kuoleman jälkeistä aikaa.

Kuntien lahjana tai testamentilla saatuihin kiinteistöihin on usein liitetty ”kansansivistyksellisiä” tarkoitemääräyksiä kuten kiinteistön käyttäminen koulutoimeen. Perusperiaate on, että kunnalla ei lähtökohtaisesti ole oikeutta poiketa niistä ehdoista, joita lahjakirjaan on kirjattu kiinteistön käytöstä. Jännärin mukaan kunnalla saattaa olla oikeus poiketa lahjakirjan määräyksistä, mikäli olosuhteet ovat lahjan antamisen jälkeen olennaisesti muuttuneet.

Mikäli kunta ei lahjaksi saamaansa omaisuutta käytä sen ehtojen mukaan, lahjanantaja voi purkaa lahjoituksen. Jos testamentin tarkoitemääräyksen täytäntöönpano on laiminlyöty, on kaikilla niillä, joille täytäntöönpanosta saattaa tulla etua, oikeus ajaa siitä kannetta.

Kuolleen henkilön omaisuus voi siirtyä kunnalle myös valtion kautta.

Valtionperintö tarkoittaa valtion oikeutta ottaa perintö itselleen, kun vainajalla ei ole perillisiä eikä hän ole testamentillakaan määrännyt omaisuudestaan.

Valtion oikeuksia perintöihin valvova Valtiokonttori voi kuitenkin luovuttaa omaisuuden osittain tai kokonaan vainajan läheiselle henkilölle, vainajan viimeiselle asuinkunnalle ja perittävän kiinteistön myös kiinteistön sijaintikunnalle. Tällöin Valtiokonttori ilmoittaa kunnille mahdollisuudesta hakea valtiolle perintönä mennyttä omaisuutta.