Kaupallista joulua varjostaa talouden ikävä tola. Niin valtion- kuin kuntatalouden ahtaus näkyvät kuluttajien kukkarossa monella tavalla. Vielä suurempi merkitys koko maan talouden ja tuottavuuden yskimisellä on kotitalouksien kulutusvaraan. Työttömyys, lomautukset, yritysten konkurssit ja yleinen huoli pärjäämisestä eivät voi olla näkymättä myös jouluajan kaupankäynnissä.
Seurakuntien diakoniatyö kerää vuosittain tilastoja autettavien tarpeista. Ne ovat varsin koruttomia. Kun lahjatoiveena nuorelle on vaikkapa suihkusaippua tai lämpimät kengät, kertoo se todellisesta arjen ahdingosta. Tavanomaisetkaan kulutustuotteet eivät ole kaikkien ulottuvilla itsestäänselvyyksinä.
Yhteiskunnan leikkaukset esimerkiksi kolmannen sektorin toimijoihin osuvat juuri apua kipeimmin tarvitseville. Kun työttömän avustuksia heikennetään, joulun näkymät ovat varsin synkät. Jos joulukuun tilipussin sisällöstä joutuu valitsemaan joko päivittäisen ruoan tai lääkkeiden välillä, ei mielessä ole herkkuja notkuva joulupöytä. Tällöin joulukeräykset voivat tuoda hetken ilonpilkahduksen – sekä lahjan antajalle että saajalle.
Suuriin yhteiskunnallisiin talousvaikeuksiin yksittäisellä kuluttajalla ei ole suurta vaikutusta. Pienistä puroista kertyy iso virta. Siksi hankintojen äärellä kannattaa pysähtyä miettimään hetkeksi, mihin jouluisen kulutuksensa kohdistaa. Valinnoilla on merkitystä.
Joulun kulutus on tilastollisestikin merkittävää. Viime vuonna Nordean tekemän kyselyn mukaan jokainen suomalainen kulutti joulumenoihin 557 euroa, josta lahjojen osuus oli 333 euroa. Summa oli vain muutaman euron edellisvuotta pienempi. Yhteensä joulukuun ja joulun kulutuksesta muodostuu melkoinen rahavirta. Sen kohdentumisella on myös merkittävä paikallinen vaikutus niin työllistäjänä kuin yleisenä elinvoiman kierrättäjänä.
