– Heiltä saatetaan viedä kaikki kun mies kuolee, jopa vaatteet päältä, kertoo Aro-Heinilä.
– Nuorten naisten ja tyttöjen elämää varjostavat raiskaukset ja avioliittoon pakottaminen – eivät kaikkien,
mutta liian monien.
Nykyisin Irja Aro-Heinilä elää eläkevuosiaan Suomessa, ja hänet tunnetaan yhtenä keskeisistä Kimbilion – suomeksi turvapaikka – taustavoimista. Naisten ja tyttöjen turvakoti syntyi tansanialaisen työtoverin Ruth Mmarin näköalan pohjalta.
Kimbiliossa on lähinnä teini- ja lapsiäitejä, jotka asuvat siellä kolmesta kuukaudesta vuoteen. Monet tytöistä ovat insestin uhreja, osa muulla tavoin hyväksikäytettyjä. Tyypillisesti poliisi tai sosiaalityöntekijä lähettää tytön Kimbilioon, kertoo Aro-Heinilä.
Nyt kun rakennus on saatu käyttöön, hän toimii lähinnä yhteyshenkilönä, tarvittaessa swahiliksi. Lempäälän seurakunta ja Lempäälän NMKY osallistuvat rahoitukseen. Mukana on myös muita suomalaisia tahoja.
”Tansaniassa löydetään, vaikka ei olekaan osoitteita. On ihmisiä.” Näin pohtii Kaarlo, yksi uuden kirjan henkilöistä. Kun etsitty ihminen löytyy, asiatkin lähtevät sujumaan.
Etsitty ihminen ja kirjan sankaritar on Rose, joka Aro-Heinilän edellisessä kirjassa kävi vastustamaan suvun kaavailemaa avioliittoa ja valmistui tuomariksi. Uudessa kirjassa hyväksikäytetty Ombeni-tyttö pääsee turvaan tätinsä luokse ja lopulta myös takaisin kouluun.
Turvakodista kerrotaan vasta trilogian kolmannessa osassa, Irja Aro-Heinilä paljastaa. Sen on määrä ilmestyä vuoden 2025 alkupuolella.
Elina Korkee
