Jeesusta haukuttiin syömäriksi. Hän tahtoi ruokailemalla yhdistää, mutta se oli myös syy, miksi häntä arvosteltiin. Ruokaseuraa valitsemalla otettiin tuon ajan kulttuurissa kantaa siihen, kuka oli hyväksytty.
Kun Jeesus otti ei-hyväksyttyjä syntisiä ihmisiä seuraansa, tarkoitti se arvon antamista heille. Kyse ei ollut siitä, että Jeesus olisi hyväksynyt heidän tekonsa, mutta jo se, että hän oli valmis samaan pöytään kohtaamaan heidät ihmisinä, oli paheksutuille niin suuri rakastetuksi tulemisen kokemus, että se sai heidät itse muuttamaan elämänsä suuntaa.
Moni meistä voikin samaistua hätääntymisen tunteeseen, kun oma puhelin katoaa, sillä luurissa ja sovelluksissa on tätä nykyä koko elämämme.
Tässä tilanteessa Jumala potee ”sydänsuruja”. Olet niin arvokas Jumalalle, että hän tekee kaikkensa, jotta löytäisi sinut ja saisi taas omakseen. Kun niin tapahtuu, hän todella riemuitsee järjestämällä kunnon kestitykset. Eipä siis ihme, että kaikkein selkein kuvaus, mikä meille Raamatussa Taivaasta annetaan, onkin kuvaus juhla-ateriasta. Jälleen kerran olemme asian ytimessä: syömisessä.
Ihmiselle valitettavan luontainen tapa suhtautua väärin tehneeseen, väärää mieltä olevaan tai ulkopuolelle työnnettyyn on pysytellä hänestä erossa. Jeesus näytti meille kuitenkin täysin päinvastaisen esimerkin: hän tuli luo – ja söi.
Henri Karvinen
kappalainen
Lempäälän seurakunta
