Hyvinvointialueuudistuksessa keskeinen osa kunnan toiminnasta, eli sote-sektori napattiin pois. Jäljelle jäivät kasvatus ja opetus sekä yhteisöpalvelut, rakentaminen, kaavoitus, infra ynnä joukko viranomais- ja muita tehtäviä. Tärkeimpiä ”uuden kunnan” tehtäviä ovat nyt elinvoimasta ja hyvinvoinnista huolehtiminen. Elinvoima käsitteenä oli valitettavasti valtuutetuille niin vieras, että sitä piti tavata oikein sanakirjan kanssa.
Valtuutetuilla ei tainnut olla käytössään suomi-kunta-suomi -sanakirjaa, sillä sen mukaan elinvoimaa on pelkistetysti kaikki se toiminta, millä kuntaan saadaan lisää verotuloja, pois lukien veronkorotukset. Näillä verotuloilla rahoitetaan se toinen tärkeä tehtävä eli hyvinvoinnin edistäminen (liikunta-, kulttuuri-, nuoriso-, kirjasto-, ynnä muut palvelut sekä järjestöyhteistyö). Niin yksinkertaista se on.
Ilmeisesti loppupeleissä siis kehitysjohtaja johtaakin hyvinvointityötä ja elinkeinopuolen tehtävistä työllisyysasioita. Varsinainen elinvoimatyö lienee jatkossakin kunnanjohtajan ja kunnanhallituksen alaisuudessa, joten uuden johtajan samoin kuin lautakunnan nimi on jokseenkin harhaanjohtava. Toivottavasti tehtävänkuva viestitään tehtävään hakeutuvalle selkeästi ja huomioidaan valintakriteereissä.
Hyvinvointityön johtaminen vaikuttaa kaaviokuvaa katsoen selkeältä. Nimetty asiantuntija laatii hyvinvointisuunnitelman, jonka laatimiseen saavat osallistua myös niin sanotut tavalliset kuntalaiset, esimerkiksi kumppanuustiimien kautta. Myös erillisessä foorumissa kuullaan kuntalaisten näkemyksiä.
Lakisääteiset vaikuttamistoimielimet (seniorit, vammaiset ja nuoret) ovat mukana valmistelussa. Valmiin suunnitelman hyväksyy ensin lautakunta ja lopuksi valtuusto. Ongelmaksi nousee se, että hyvinvointisuunnitelmaa ei ole kytketty riittävän selkeästi talousarviovalmisteluun. Tällöin sen vaikutus jää vääjäämättä ohueksi. Tässä suhteessa uuteen johtajaan kohdistuu erittäin
suuria odotuksia.
Marja Sundström
kuntavaaliehdokas (kok.)
Lempäälä
