Olen aina ihastellut Vesilahden vanhimman rakennuksen eli kivisakastin kaunista kaariovea. Kaariovissa on jotakin salaperäistä, mystistä. Tänä kesänä 1800-luvun lopulta peräisin oleva siunauskappeli maalattiin toffeen- tai peuran- tai ”räätikkälooran” väriseksi. Nyt meillä on upea ”pyhä kolminaisuus”: Kirkko-Kellotapuli-Siunauskappeli ja sitten vielä bonuksena tuo ikiaikainen kaariovellinen kivisakasti. Minua kosketti syvältä, kun urakoitsija Jarkko Pakaslahti totesi, että he kokivat olevansa ”Taivaanportin maalareita”, kun he kunnostivat siunauskappelia. Kappelin toisella puolella lukee nyt ”Kaikk kaataa tempaa kuolema” ja toisella puolella on Jeesuksen omat sanat ”Minä olen ylösnousemus ja elämä”. Välissä on ”taivaanportti” eli siunauskappeli, jonka kaaressa loistaa valoristi eli tyhjä risti: ylösnousemuksen merkki! Tuon valoristin alta ja kautta me kuljemme Jumalan valomaailmaan jokainen aikanaan. Kuolema ei olekaan enää vihollisista viimeinen tai ihmisenä olemisen takaseinä tai kaiken loppu ja tyhjyys. Kuoleman takana ei ole pimeyttä vaan valoa, Jumalan valomaailma. Siitähän joulussakin on kyse. Nyt olemme lopullisesti sanoneet hyvästit kesälle ja elämää luovalle auringonvalolle. Kuitenkin … uutta kevään valoa kohti olemme kulkemassa adventin ja joulun kautta ja läpi. Adventtihan aloittaa uuden kirkkovuoden ja joulu saattelee pyhineen meidät uuteen kalenterivuoteen ja kevään odotukseen. Pimeys on todella voitettu, ja viimeinen sana on Valolla.
Jouluenkelin sanoma on tänäkin vuonna: ”…Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra” (Luuk. 2: 10-11). Ja sitten vielä profeetta Jesajan sanoin: ” Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus” (Jes. 9:1). Ensimmäisenä jouluna Jumala rakensi maailmaan taivaallisen kaariportin, jonka kautta käydään Jumalan luokse Valoon. Se ovi ei ole lukossa koskaan eikä sitä suljeta kenenkään ihmisen edestä. Kaikki ovat odotettuja ja tervetulleita! Me ihmiset laitamme toisillemme rajoituksia ja kynnyksiä, mutta Jumalan luokse tie on esteetön. Siksi voisikin sanoa, että pääsiäisen ilosanoma on avain joulun oveen. Joulun sanomaa ei voi ymmärtää, jos ei ole ensin kuullut pääsiäisen ilosanomaa. Pääsiäisenäkin enkeli sai julistaa pimeyden keskellä valon voittoa: Älä pelkää! Joulun ovi avataan pääsiäisen avaimella.
Toivon Sinulle, että elämäsi varjojen ja myllerrysten keskelläkään et kadottaisi luottamusta ja uskoasi elämään ja siihen, että aina pimeyden ja hämärän jälkeen tulee valoa. Valo on maailmankaikkeuden mahtavin voima ja se oli läsnä silloinkin, kun maailmankaikkeus sai alkunsa tai oikeastaan – Valosta kaikki syntyi! Tiedemiehetkin puhuvat kaikkeuden alussa tapahtuneesta valopurkauksesta, suuresta alkuräjähdyksestä. Joulu on valon juhla synkimmän pimeyden keskellä. Ihmiskunta on aina halunnut juhlia valon ilmestymistä. Valoa on pidetty aina lähes jumalallisena ilmestyksenä.
Jeesuksen, joulun synttärisankarin syntymän tarkkaa ajankohtaa ei tiedetä. Tärkeintä ei olekaan tietää, koska Jeesus, Vapahtajamme syntyi. Tärkeintä meille on se, että Hän syntyi! Jeesus ei jäänyt historian vangiksi ja yhdeksi menneisyyden hämärään jääneeksi henkilöhahmoksi. Jeesuksen syntymä, elämä, kuolema ja ylösnousemus ovat historiallisina tapahtumina samalla jotakin sellaista, joka nousee historian yläpuolelle. Jeesuksen tuleminen ihmiseksi antoi ihmiselämälle suunnan ja tarkoituksen. Hän ei jäänyt sinne 2000 vuoden taakse vaan on totta tänäkin vuonna ja jouluna 2020.
Jeesus on Valo, joka jää palamaan silloinkin, kun Vesilahden Lähde kirjaston valot sammuvat ja Vesilahden kirkon kattoratsastajan valo sammuu. Paitsi Valo Jeesus on myös Tie. Kun tiellä on valoa, ei kukaan meistä voi joutua lopullisesti hukkaan. Jumalalla on aina keinonsa johdattaa asiat ja tapahtumat niin, että mutkien, kuoppien ja harhapolkujenkin jälkeen me löydämme perille – ihan varmasti! Jeesus avasi taivaallisen kaariportin meille kaikille ja sitä avointa porttia kohti kuljetaan – jokainen omaan tahtiinsa ja omalla tavallansa.
Siis Valoa kohti… tänäkin jouluna ja jokaisena päivänä joulun jälkeen!
Toivotellen KirkkoHarri
