Keskiyön aurinko värjää kitukasvuisten mäntyjen oksat kullanvärisiksi. Järven pinnassa näkyy pieniä hyönteisiä, joita kalat pyydystävät. Kalojen molskahduksista syntyy pyöreät renkaat muuten täysin tyyneen veden pintaan.
Olen Inarijärven Täpläsaaressa kalastusretkellä Luojamme mahtavan luonnon keskellä.
Noin kaksi tuhatta vuotta sitten oli kalastajia Genetsaretinjärvellä toisenlaisissa tunnelmissa. He olivat Jeesuksen opetuslapsia. Heidän Herransa ja Mestarinsa oli hieman aikaisemmin syyttömänä tuomittu kuolemaan.
Häntä oli syytetty kansan villitsijäksi ja hänen opetuksensa ei ollut kelvannut fariseuksille, saddukeuksille eikä monille muillekaan. Opetuslapset toki tiesivät, ettei Jeesus ollut syyllistynyt mihinkään rikokseen. Hänet oli kuitenkin ristiinnaulittu, koska kansa ja sen uskonnolliset johtajat olivat sitä vaatineet.
Opetuslapset olivat kalastaneet koko yön, mutta saalista he eivät olleet saaneet lainkaan. Pettyneinä ja murheissaan he lähestyvät järven rantaa aamuauringon valossa. Yhtäkkiä he huomaavat rannalla miehen, joka huutaa heille: ”Kuulkaa, miehet! Onko teillä mitään syötävää?”
Opetuslapset vastaavat: ”Ei ole.”
Rannalla oleva mies kehottaa heittämään verkon veneen oikealle puolelle. Kalastajista tuo kehotus kuulosti varmasti turhalta, mutta he noudattivat annettua ohjetta.
Yhtäkkiä verkko olikin niin täynnä kalaa, etteivät he jaksaneet nostaa sitä veneeseen. Ihme oli tapahtunut ja he ymmärsivät, että rannalla oleva mies oli heidän rakas Vapahtajansa ja samalla myös meidänkin Vapahtajamme. Vielä tänäänkin Vapahtajamme kysyy meiltä: ”Lapseni, onko sinulla mitään syötävää.”Jumalan valtakunnasta julistetussa evankeliumissanälkäiset tulevat ravituiksi. Syntinen ihminen saa kokea täydellisen armahduksen Vapahtajamme nimessä ja veressä.
Katselen nuotion hiillosta, jonka päällätervaiset puut palavat hyvin. Saamamme kalat ovat kohta valmiita syötäväksi.
Seppo Parkkila
