Kaikissa niissä partiolippukunnissa, joissa olen elämäni aikana jollain tavalla vaikuttanut, on partiokokoontuminen päätetty sisaruspiiriin. Kokoontuminen on voinut olla vaikkapa pitkä leiri kesällä tai koloilta keskellä synkkää marraskuuta. Sisaruspiirissä seistään lähellä partiokavereita, sillä omat kädet on laitettu ristiin. Vasen käsi on oikean käden päällä ja sitten on otettu vieressä seisovaa partiolaista kädestä. Korona-aikaan emme ole voineet pitää käsistä kiinni, mutta turvavälistä huolimatta kädet on laitettu ristiin. Tämän sen jälkeen on huudettu ”Hyvää yötä, Jeesus myötä, kiitos tästä päivästä. Se oli kiva!”. Samalla pitää ehdottomasti pomppia ilmaan. Tämän jälkeen pyörähdetään oman vasemman käden kautta piiristä ulos kohti sitä, mitä elämä on sitten seuraavaksi luvannut.
Olen elämässäni huutanut tämän satoja kertoja. Ennen tätä huutamista olen tilanteesta riippuen kokenut monenlaisia hetkiä. On ollut iloa, tuskaa, ikävää, haikeutta, naurua, haastavia tilanteita tai itsensä ylityksiä. Mahtavia muistoja nuotiolta, tuntikausien eksymistä tai kortinpeluuta myöhään yöhön. Kiva voi kuvata aika montaa asiaa. Kuten me jokainen tiedämme, eivät kaikki päivät ole mitenkään erityisen helppoja ja auvoisia. On myös niitä raskaita. Mutta nämä kaikki hetket ovat kuuluneet elämään.
Eräänä iltana kotona istuin jo pitkän päivän jälkeen kotona sohvalla telkkaria tuijottaen. Takana oli kohtuullisen vaiherikas päivä, johon oli kuulunut muun muassa sotkeutuneita vauvanvaatteita, Kanin loikka -peliä kolmevuotiaan kanssa ja sitä ainaista ruuanlaittoa. Kuopus jo nukkui. Mieheni oli vienyt esikoisen nukkumaan. Iltarutiineihin kuuluu iltarukous ja laulu. Sitten kuulin tuon partiosta tutun huudon esikoisen huoneesta. Melkein suoraan synnytyslaitokselta partioon mukaan otettu lapsi on ollut suhteessa lyhyeen ikäänsä todella monta kertaa sisaruspiirissä. Varsin välkky tapaus oli keksinyt, että ihan tavallinen päivä (jopa ilman partiota) on se, josta voi huutaen kiittää. Ja taas äiti oppi lapseltaan. Jeesuksen avulla tämäkin elämänmakuinen päivä keskellä maailman epävarmuutta on ollut kiva.
Kaisa Karema
Äitiyslomaileva Vesilahden seurakuntapastori
