Tätä ei varmasti kukaan toivonut, en tietysti minäkään, vaikka pelkäsin näin käyvän. Olen tällä palstalla peräänkuuluttanut tarkkaa taloutta erityisesti nyt kun Lempäälän kunnassa on käynnissä ylimitoitettu investointivaihe. Toivoin jossakin kolumnissani myös lisää avoimuutta, kun mielestäni huolestuneilla kuntalaisilla on oikeus tietää missä mennään. En tiedä ärsyttivätkö toistuvat huolehtimiseni vai mistä johtui, että jossakin vaiheessa kunnan edustajat hiukan närkästyneenä kertoivat tämän lehden palstoilla, että talousasioita kyllä seurataan tarkasti. Että kuntalaisen ei tarvitse kantaa huolta. Mietin silloin, että jälkikäteen tehtävä seuranta ei auta, tarvitaan ohjausta.
Nyt sitten on ilmennyt, että kunnanvaltuuston oli hyväksyttävä lisäinvestointimääräraha yhdyskunnan palvelualueen kolmanteen muutostalousarvioon. Tarve lisämäärärahoille on kuulemma syntynyt kun kyseisellä palvelualueella tehdyt arviot osoittautuvat liian alhaisiksi. Tuo on tietysti itsestään selvää, mutta nyt kaivataan vastaus kysymykseen: miksi on arvioitu pieleen. Kaiken huippu oli se, että Erik Ednerin puiston laskutus oli unohtunut arvioista kokonaan. Unohtunut! Että tällaista taloudenpitoa!
Nyt kunnanvaltuusto on ihmeissään, että miten näin on päässyt käymään. Näin suuria ylityksiä ihmetellään vasta seuraavan vuoden puolella. Kun ongelmia on muillakin palvelualueilla, on kyseessä vakava johtamisongelma. Valtuusto haluaa nyt selvitykset ylityksistä, mutta se kuulostaa kovin jälkijättöiseltä. Talouden ohjaus tarkoittaa sananmukaisesti ohjausta eikä ihmettelyä jälkikäteen. Kun selvitykset on tehty, myös kuntalaisille pitää kertoa avoimesti, missä on mokattu.
Sitten koulumaailmaan. Muutama viikko sitten sattui silmiini kiinnostavalla tavalla erilaisia mietteitä koulun kehitystarpeista. Kasvatustieteiden tohtori Antti Saarelta on ilmestynyt kirja Kasvatusteoriaa antiikista nykypäivään. Hän haluaa kumota nykyisin vallalla olevan suuntauksen, jossa kouluun halutaan pöhinää avokonttorin tyylisessä tilassa. Vaaditaan myös pikaista siirtymistä kaiken oppimateriaalin digitaaliseen jalostamiseen. Taustalla on ajatus, että oppilailla on täydet valmiudet omatoimiseen opiskeluun ja perinteistä opettamista voitaisiin hyvin vähentää.
Antti Saari sanoo, että nopeat muutokset ovat pahasta. Hieman hidasliikkeinen, muusta maailmasta etäisyyttä ottava koulu on arvokas idea ja sitä on syytä vaalia. Saari moittii liiallista uudistusintoa. Esimerkiksi luokattomien ja seinättömien koulutilojen hyöty on kyseenalainen. Ei ole näyttöä siitä, että niillä parannettaisiin oppimista. Antti Saari tietää, että moni ajatushautomojen kehitysintoilija ihmettelee tällaisia ajatuksia. Mutta tavallinen talonpoikaisjärkeen luottava kansalainen sanoo että hyvä Antti!
Lopuksi rokotuksista. Kun rokotteita ei saatu riittävästi, alettiin meille hyväuskoisille kertoa, että toinen piikki kannattaakin antaa vasta kolmen kuukauden päästä. On kuulemma tehokkaampaa niin!
Kirjoittajan mielestä seuranta on aina myöhässä.
