Kuntavaalien lähestyminen on aktivoinut ehdokkaat ylös poteroistaan. Mielipiteitä ja kannanottoja tulvii myös tähän omaan paikallislehteemme. Ulostulo onkin paikallaan, jotta vaalikarja tietää, mitä asioista todella ajatellaan. Toiveiden tynnyri paisuu paisumistaan ja kas kummaa, mitä erilaisimmille asioille ja hankkeille löytyy nyt tukijoita ja kannattajia.
On tärkeää, että kuntavaaleissa nostetaan agendalle juuri oman kunnan asiat. Kuntavaaleissa pitääkin ajaa terveellä tavalla vain oman kunnan kehittämistä. Kansalliset ja ikävä kyllä globaalit haasteet luovat toki paineita ja heijasteita myös kuntatasolle, mutta ratkaisut niihin elävät sittenkin omaa elämäänsä.
Kuntalaisena meitä jokaista kiinnostaa ennen kaikkea, miten palvelut toimivat. Tapetille on nostettava muun muassa koulujen, päiväkotien, hoivalaitosten ja työpaikkojen riittävyys. Kaikkia tietysti koskettaa, millä tulokertymällä eli veroäyrillä ja maksuilla nuo palvelut toteutetaan. Kunnat saavat myös valtionapuja ja muita subventioita, joilla voidaan onneksi tasata erinäisiä kustannuspiikkejä kuntataloudessa. Kunnallisten palvelujen tasoa punnitaan monilla mittareilla. Yhdenvertaisuus ei ole niistä vähäpätöisin.
Näiden vaalien alla onkin erityisen tärkeää korostetusti nostaa yhdenvertaisuuden vaatimus esille. Kun niukoista resursseista käydään tiukkaa vääntöä, vahvimmat yleensä voittavat ja heikoimmat häviävät. Marginaaliryhmille ei tahdo riittää puolestapuhujia.
Yhdenvertaisuus ja osallisuus on huomioitava kaikessa kunnan päätöksenteossa. Jokaisella on oikeus esteettömiin ja saavutettaviin lähipalveluihin. Erityisesti vammaisten ja muiden toimintaesteisten kuntalaisten kannalta on tärkeää, että tarvittavat palvelut ovat yksilöllisiä, lähellä ja saavutettavissa.
Vammaisten ihmisten yhdenvertaisuuden toteutuminen vaatii sekä asennemuutosta että vahvempaa tietopohjaa vammaisuudesta.
Ajoissa saatavat palvelut ennaltaehkäisevät ongelmia ja pienentävät kustannuksia. Esimerkiksi omaishoidontukeen satsattu euro poikii moninkertaisen säästön muiden kotiin annettavien palveluiden vähenemisenä. Päätöksentekijöillä tulisi olla enemmän näkemystä palvelujen kokonaisvaikutuksista. Lyhytnäköinen säästöpolitiikka ei välttämättä johda parempaan kuntatalouteen. Heikentyneessä taloustilanteessakin kunnan on taattava peruspalveluiden toimivuus.
Hannu Salonpää
