Täytyi oikein miettiä, että oliko tämä tosiaan kirkonkylää, kun katselin ympärilleni kauppareissulla. Olin lopulta päässyt autoineni S-marketin parkkipaikalle väisteltyäni työkoneita ja kaikkein terävimmiltä näyttäviä sepelinlohkareita. Renkaat taisivat säilyä ehjinä, mutta vielä pitäisi päästä takaisin. Kuulen jonkun lukijan jo huomauttavan, että tämä on vain tilapäinen vaihe, ja kohta taivas aukeaa! Ymmärrän kyllä, että työ kestää vain aikansa, mutta minua huolestuttaakin enemmän lopputulos. Sitä on kestettävä 50 vuotta tai kauemminkin, jos viimeaikojen rakentamisvirheistä on otettu opiksi.
Ennen autosta nousua oli laitettava maski kasvoille kauppaan menon takia, mutta ennen kaikkea sen sakean pölyn vuoksi, joka peitti koko tienoon. Lempäälä-talo näkyi hädin tuskin harmauden takaa. Eikä se kohta näy muutenkaan, kun korkeat kivitalot peittävät sen taakseen.
Käänsin katseeni Halkolan suuntaan. Valkeakoskentien toisella puolella vasta lehteen puhjenneet vihreät koivut hallitsivat näkymää. Sillä suunnalla olevat kerrostalotkin näyttivät sopivan ympäristöön, sillä niitä ei ollut ängetty liian lähelle toisiaan. Samasta paikasta voi siis katsella kahta maisemaa vain päätä kääntämällä. Kahta ympäristöä, joiden jyrkkä kontrasti korosti uuden keskustan mielettömyyttä. Sen pitäisi olla kirkonkylän ydin eikä minkään suuren kaupungin. Yritin kuvitella, miten edessäni olevaan kivimaisemaan mahtuisivat vielä rakentamista odottavat talot. Vaikea uskoa, mutta siihen ne tungetaan, ja pian sekamelska jatkuu myös radan toisella puolella.
Olen kuullut monta kertaa, kun Lempäälän päättäjät ovat toistelleet jopa jonkinlaista uhoa äänessään, että me pysymme kuntana eikä meillä ole mitään tarvetta hakeutua kaupungiksi. Hyvä niin, mutta miksi sitten ihannoidaan näin tiivistä rakentamista? Haluttiin kai saada eloa hiljaiseen kirkonkylään, kun Ideapark oli imenyt puoleensa niin yritykset kuin asiakkaatkin. Päätettiin rakentaa uusi kuntakeskus, joka olisi vetovoimainen ja houkuttelisi väkeä palvelujen pariin. Mopo kuitenkin karkasi käsistä. Ahneus sai vallan, ja keskustan kaavasta tuli käsittämättömän ahdas. Tottakai siitä tuli, koska rakennusliikkeet pääsivät vaikuttamaan asiaan, ja niiden intresseissä olivat suuret neliömäärät mahdollisimman pienelle alueelle. Havainnekuvat saatiin näyttämään hienoilta, ja asuntojen markkinoinnissa kerrotaan asiat parhain päin. Ei niissä mainita, että huoneiston ikkunasta näkyy lähellä olevan talon seinä eikä juuri muuta. Tehokkaalla markkinoinnilla asukkaita toki saadaan, mutta entä sitten? Ihmiset käyvät edelleen Ideaparkissa, koska sieltä löytyvät palvelut.
Odotan malttamattomana elokuuta. Silloin on luvassa kunnanjohtaja Heidi Rämön äänellä tuleva robottipuhelu. Kysymykset ovat tietysti johdattelevia, mutta laitan toivoni vapaan vastauksen mahdollisuuteen.
Kirjoittaja inhoaa ahneutta
Kommentointi on suljettu.