Tapasin Isänpäivänä aamupäivällä kaksi metsästäjää Vesilahdella. He olivat pystyneet ampumaan terveen näköisen ketun.
Pysähdyin kysymään heiltä, miksi kettu piti ampua. Vastaukseksi sain, että ketut tappavat peuran vasoja. Siksi ketut pitää tappaa.
Ihmettelin vastausta, mutta jatkoin matkaani koiralenkille niihin maastoihin, joissa kettukin oli elänyt. Lähes päivittäisillä käynneilläni siellä näen ketun todella harvoin. Niitä ei siis ole kovin montaa niillä seuduilla. Ja nyt on yksi vähemmän.
Jälkeenpäin aloin ihmetellä, miksi kettu piti tappaa, kun se saalistaa peuranvasoja vain elääkseen. Peuroja on Vesilahdella käsittääkseni liikaa, kun niitä ammutaan joka vuosi tuhansia. Onko siis oikein, että kettu ei saa elää elämäänsä ja saalistaa tarpeeseensa, vaikka peuroista on ylitarjontaa? Valtaosin kettu kyllä syö pikkujyrsijöitä.
Ihminen (metsästäjä) suojelee siis peuroja, jotta metsästettävää olisi tarpeeksi. Eli ihminen tappaa sekä ketun että peuran. Ihminen pystyy elämään, vaikka ei tappaisi yhtään peuraa. Saati kettua.
En voi kuin ihmetellä sitä, miten kummallinen on metsästäjän ajatuksenjuoksu.
Samassa yhteydessä ihmettelen sitä, miten sorsastajat ampuvat sorsalintuja pimeässä. Uhanalaisia ja vaarantuneita lajeja ammutaan kylmästi, koska eri lajien tunnistaminen pimeässä on mahdotonta. Tätä tapahtuu ainakin Kirkkolahdella ja Vähäjärvellä. Vähäjärvi on jopa suojeltu lintuvesi. Miten siellä edes voi sorsastaa?
Toivon, että loppujen kettujen annetaan elää ja ottaa osansa riistasta ja sorsastus pimeässä kielletään. Rauha ketun muistolle.
Jokainen elämä on arvokas!
