Aluevaalit lähestyvät. Kyse on äärimmäisen tärkeistä vaaleista. Tulevissa vaaleissa valitsemme valtuutetut, jotka päättävät muun muassa siitä, missä terveyskeskukset sijaitsevat, millaisia hoiva- ja asumispalveluita tarjoamme vanhuksille ja vammaisille ja paljonko satsaamme lastensuojeluun, oppilashuoltoon ja perhepalveluihin. He päättävät myös siitä, miten nopeasti ja millaista apua on tarjolla mielenterveyden järkkyessä, kuinka nopeasti saamme vastaanottoajan lääkärille ja onko terveyskeskuksissa ylipäätään riittävästi osaavia lääkäreitä ja hoitohenkilökuntaa.
Sote-uudistuksessa meillä on tuhannen taalan paikka parantaa palveluiden yhdenvertaista saatavuutta ja laatua sekä korjata sote-puolen huutavia epäkohtia.
Herää tietenkin kysymys, mistä rahat tähän kaikkeen. Eikö sote-uudistuksen yksi tavoite ollut hillitä sote-puolen kustannusten kasvua?
Sote-kustannukset tulevat varmasti kasvamaan myös jatkossa väestön ikääntyessä, mutta ei ole inhimillistä eikä pidemmällä tähtäimellä taloudellisestikaan järkevää säästää palveluiden laadusta, riittävyydestä ja saavutettavuudesta.
Sen sijaan säästöjä saadaan panostamalla ennaltaehkäisyyn ja huolehtimalla siitä, että yhteistyö on saumatonta niin sosiaali- ja terveystoimen kuin perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä. Kun yhteistyö toimii ja hoito- ja palveluketjut ovat sujuvia, ihmisen tilanne pystytään kartoittamaan kokonaisvaltaisesti ja moniammatillisesti. Näin hän saa oikeanlaista apua oikeaan aikaan eikä häntä tarvitse juoksuttaa moneen kertaan luukulta toiselle ja takaisin.
Säästöjä syntyy myös satsaamalla rohkeasti perusterveydenhuoltoon, jotta siellä ehditään ja osataan ratkaista asiat mahdollisimman pitkälle, ja tarve kalliiseen erikoissairaanhoitoon vähenee. Toimivat ja yhdenmukaiset tietojärjestelmät tuovat niin ikään säästöjä, kun lääkäreiden, hoitajien ja sosiaalityöntekijöiden työaika ei kulu järjestelmien ja tietokoneohjelmien kanssa tappelemiseen.
Digitaalisaatio on hyvä renki mutta huono isäntä. Järkevästi hyödynnettyinä digitaaliset palvelut voivat tuoda isojakin säästöjä, mutta aina pitää olla mahdollisuus myös perinteiseen asioimiseen, lähivastaanottoihin ja puhelinpalveluun.
Esimerkiksi videovastaanotoilla voidaan hoitaa tietynlaisia tapauksia, jotka eivät vaadi lähitapaamista. Näin säästyy vastaanottoaikoja lähikontaktia vaativille tapauksille sekä niille, joilla ei ole mahdollisuutta tai osaamista digitaalisten palveluiden käyttöön. Syrjäisillä ja harvaanasutuilla seuduilla, joilla välimatkat ovat pitkiä ja hankalia, on järkevää ottaa avuksi myös erilaiset liikkuvat sosiaali- ja terveyspalvelut.
Yllättävän paljon säästöjä saadaan myös hyvällä johtamisella ja työn paremmalla organisoinnilla sekä lisäämällä työntekijöiden mahdollisuuksia vaikuttaa työnsä sisältöön ja kehittämiseen. He kun ovat kuitenkin useimmiten oman työnsä parhaita asiantuntijoita.
Tiina Wesslin, Lempäälä
kunnanvaltuutettu, aluevaaliehdokas (vihr.)
