Terveydenhuoltoneuvos Eila Häihälä piti juhlapuheen Vesilahden itsenäisyysjuhlassa 6. joulukuuta Vesilahden kirkossa. Hän oli puhumassa myös 3. joulukuuta Lempäälän lukion itsenäisyysjuhlassa ja esittelemässä lukiolle koottua Lotta Svärd 100-vuotisnäyttelyä.
Hän palautti mieliin vesilahtelaisen lotta Eevi Söyringin (s. 2.12.1921) muistelukset lotta-aikaisista kokemuksistaan.
Lottana ollessaan Söyrinki oli kotirintamalla mm. suojeluskunnan harjoituksissa muonitustehtävissä, sankarihautajaisissa lottien kunniakujassa ja monenlaisissa muissa tehtävissä. Suojeluskunta kokoontui Narvan Nuorisoseuran talolla.
Eevi Söyrinki kävi kaksi viikkoa kestäneen kurssin Syvärannan Lottaopistossa. Kurssi valmisti ohjaamaan ja kouluttamaan nuoria tyttöjä tuleviin lottatehtäviin. Muistorikas oli myös muonitustehtävä Lempäälässä, missä kuivatettiin kaksi järveä peltomaaksi Karjalasta tuleville. Mieleen olivat jääneet kaikkia suuresti kiusanneet valtavat hyttysparvet kuumana kesänä.
Erityistehtävään Eevi Söyrinki sai kutsun vuonna 1941, jolloin hän aloitti vuoronsa ilmavalvonnassa. Vesilahden Narvan Nuorisoseuran mäellä oli korkea puinen torni, jossa kaksi lottaa yhdessä päivysti vuorotellen toisten kanssa tarkkaillen ilmatilaa sekä päivällä että yöllä. Tornista oli suora puhelinyhteys Tampereen ilmavalvontaan, jonne heti ilmoitettiin, mikäli havaittiin vihollisen lentolaivueen lähestyvän.
− Sota-aika osoitti, että Suomi tarvitsee kaikkia kansalaisiaan, jokaista suomalaista, pärjätäkseen. Sota-aika viitoitti tietä tasa-arvoisempaan yhteiskuntaan, jossa naisen rooli monipuolistui, Eila Häihälä painotti juhlapuheessaan.
Jotta voimme iloita vapaasta, itsenäisestä kotimaasta, on Häihälän mukaan tarvittu koko kansan oma maanpuolustustahto ja sen organisoituminen käytännön tueksi ja toiminnaksi.
− Tässä yhteydessä on syytä mainita Lotta Svärd -järjestö, joka täytti sata vuotta.
Lotta Svärd ry perustettiin 22.3.1921. Järjestö oli vapaaehtoinen ja puoluepoliittisesti sitoutumaton naisten maanpuolustusjärjestö, jonka tarkoituksena oli vahvistaa itsenäisyyden ja maanpuolustuksen aatetta ja avustaa suojeluskuntaa suojaamaan uskontoa, kotia ja isänmaata.
Nimi otettiin Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoista. Sotamies Svärdin vaimo Lotta lähti rintamalle huolehtimaan miehestään, mutta vielä miehensä kuoltua hän jäi muonittamaan ja avustamaan joukko-osastoja.
Järjestön jäseneksi liityttiin antamalla lottalupaus. Paikallisosasto voi hyväksyä jäseneksi ”lailliselle yhteiskuntajärjestykselle uskollisen naisen”, jolla oli kahden tunnetun ja luotettavan henkilön suositus. Jäseneksi hyväksytyn tuli olla täyttänyt 17 vuotta.
Vuonna 1922, vuosi perustamisen jälkeen, lottia oli 33 779 ja vuonna 1944 jo 232 000. Lotta Svärd -järjestö oli maailman suurin vapaaehtoinen naisjärjestö. Suunnitelmallinen tyttötyö aloitettiin vuonna 1931. Pikkulotat olivat 8−16-vuotiaita. Heitä koulutettiin ja kasvatettiin aikuislottien tehtäviin.
Toiminta tapahtui jaostoissa, joita olivat lääkintä-, muonitus-, varus-, toimisto-, viesti-, keräys- ja huoltojaosto. Sotien aikana oli lisäksi ilmavalvonta-, radisti-, säähavainto-, valonheitin- ja kaatuneiden evakuointikeskusjaosto.
− Suomi oli ainoa toista maailmansotaa käynyt maa, jossa kaatuneet tuotiin kotiin haudattaviksi.
Sodan aikana järjestön sisällä kehittyi työnjako. Oli komennuksella toimivia kenttälottia ja omassa lähiympäristössä toimivia kotirintamalottia. Syyskuussa 1943 kenttälottia oli muonituslottina noin 8 000, toimisto- ja viestilottina noin 7 000, lääkintälottina noin 2 500, varuslottina noin 800 sekä kanslia- ja keräyslottina noin 70.
Joka kahdeksas sotatehtäviin osallistunut suomalainen oli lotta. Lotat vapauttivat talvisodassa divisioonan ja jatkosodassa kaksi divisioonaa miehiä taistelutehtäviin. Talvi- ja jatkosodan aikana kuoli 292 lottaa tehtäviään suorittaessaan.
Sotien aikana muonitusjaosto oli suurin. Kotirintamalla muonitettiin esimerkiksi evakkoja ja sotatoimialueella sotajoukkoja. Talvisodan aikana lotat leipoivat jopa 100 000 kiloa leipää päivässä. Joukko-osastojen yhteyteen perustettiin lottakanttiineja.
1930-luvun alussa lääkintälotat osallistuivat varainhankintaan, jolla kerättiin 3,6 miljoonaa markkaa kahdeksaa täydellisesti varustettua kenttäsairaalaa varten. Yhteensä 1 200 potilaspaikkaa sisältävät kenttäsairaalat lahjoitettiin vuonna 1935 puolustusvoimille.
Toimisto- ja viestijaoston lottia koulutettiin sodan alkaessa toimisto-, viesti-, ilmavalvonta- ja säähavainnointitehtäviin. Vuonna 1944 korvattiin osa valonheitinpattereiden miehistöstä lotilla. Heidän koulutuksensa sisälsi desanttivaaran takia täysin poikkeuksellisesti asekoulutuksen.
Lottien toiminta rahoitettiin pääosin keräysvaroin ja lahjoituksin. Rahaa kerättiin myymällä arpoja, keräämällä lumppuja, paperia ja romua ja pitämällä kahviloita. Vasta sota-aikana puolustusvoimat maksoi kenttälotille pientä päivärahaa.
Lotta Svärd -järjestön pitkäaikaisin ja merkittävin puheenjohtaja oli Fanni Luukkonen 1929−44.
Viron Naiskodukaitse perustettiin vuonna 1926 ja se vastasi toiminnaltaan eniten suomalaista järjestöä. Ruotsin, Latvian ja Liettuan vapaaehtoinen maanpuolustustyö muistutti Suomen mallia. Amerikan suomalaiset perustivat vastaavan yhdistyksen.
Moskovan välirauhan sopimuksen jälkeen Lottajärjestö lakkautettiin 23.11.1944. Lottapukujen ja järjestötunnusten käyttö kiellettiin ja arkistot oli luovutettava valtiolle.
− Vasta viimeisten 20 vuoden aikana lottien kunnia on vähitellen palautettu. Suomen Lottaperinneliitto, johon Pirkanmaan Lottaperinneyhdistys järjestönä kuuluu, tekee tärkeää työtä lottaperinteen vaalijana ja niiden ihanteiden ylläpitäjänä, joiden varaan Lotta Svärd -järjestön toiminta vuosina 1921−44 rakentui, Häihälä sanoi.
− Lottien ”Kultaisissa sanoissa” oli monta hyvää ohjetta tällekin aikakaudelle. Ohje ”Vaadi aina enin itseltäsi” olisi meidän hyvä painaa mieleemme erikoisesti nyt yksilön oikeuksia korostavana aikana. Suomalaisuuden parhaat hyveet: ahkeruus, vaatimattomuus, täsmällisyys, toisten kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus, jotka lottajärjestönkin toimintaa ohjasivat, ovat meille kaikille hyviä elämänohjeita.
