Miltä sinusta tuntuu tänään? Itsestäni maailma tuntuu välillä kauhealta, suorastaan hullulta. Kaksi viimeisintä vuotta koronan kourissa ovat nakertaneet iloa ja ihmissuhteita monilla meistä. Juuri kun selvisimme koronasta, Euroopassa syttyy sota ja edessä on monin tavoin haastavia vuosia. Listaa voisi jatkaa monilla muilla asioilla, jotka hyppivät silmillemme uutisista, yhteiskunnasta ja iltapäivälehtien kansista. Välillä voi tuntua vaikealta löytää tulevaisuuden uskoa saatikka intoa.
Kuuntelin hetki sitten Frank Martelan kirjan Elämän tarkoitus. Kirjassaan Martella puhuu paljon merkityksellisestä elämästä. Merkityksellisyyden kokemus on usein yhteydessä onnen tunteisiin, valonpisaroihin elämässämme.
Mielenkiintoinen yksityiskohta kirjassa oli, että tutkimusten mukaan moni ihminen kuitenkin kokee merkityksellisyyttä juuri elämän kriiseissä ja haasteissa. Vaikka vuodet eivät ole olleet helpoimpia, olemme nähneet kuinka kriisit ovat kuorineet esille ihmisten todellisen halun auttaa, toimia ja olla yhteydessä toisiin ihmisiin. Se jos mikä on merkityksellistä ja täynnä valonpisaroita.
Oman ahdistukseni taustalla näinä aikoina on usein voimattomuus ja riittämättömyys. Tunne, etten voi tehdä mitään. Uskon kuitenkin, että aina voi toimia, ainakin jollain tasolla. Pienin askelin. Voi ilahduttaa ystävää. Auttaa naapuria. Tehdä hyväntekeväisyystyötä tai lahjoittaa rahaa. Yllättää perheensä iloisesti. Huolehtia omasta ja lähimmäisten hyvinvoinnista. Liikkua, syödä hyvin ja nauttia. Pienistä puroista syntyy suuri joki tai pienistä valonpisaroista syntyy suuri valo, kun jokainen tekee vähän omalla tontillaan.
Nykyihmisille voi olla vaikea hyväksyä, ettei kaikkea maailma hulluutta voi kontrolloida. Ajattelen, että on kuitenkin rohkeutta hyväksyä oma pienuutensa, luottaa elämään ja toimia omalla tontillaan niin hyvin kuin pystyy, jotta valonpisarat ympärillämme lisääntyvät synkempinäkin aikoina. Sen lisäksi, että pyrimme omalla toiminnallamme lisäämään valonpisaroita, tärkeää on myös oppia näkemään ympärillään nuo pisarat ja ainakin silloin tällöin, kiireenkin keskellä pysähtyä niiden ääreen. Mitä valonpisaroita sinä näet ympärilläsi tänä aamuna – mistä olet kiitollinen?
Aino-Riikka Simula
