Kun avaa hanan, sieltä tuleva vesi on varsin mitäänsanomattoman väristä. Sieltä tulee aika tylsää, tavallista vettä. Tämä vesi on hajutonta ja läpinäkyvää. Mutta se on juuri sellaista, millaista vesi on parhaimmillaan.
On jopa aika hassua, että nimenomaan ei minkään värisenä ja mauttomana vesi on sellaista kuin sen kuuluukin olla. Vesi on elintärkeä osa meidän ihmisten elämää ihan joka päivä.
Suomessa olemme tottuneet siihen, että vettä on. Kuluvan kesän kuivuus Euroopassa ja kotoisessa Suomessa ovat herättäneet huolta siitä, miten elintärkeää vettä meille kaikkeen mahdolliseen riittääkään.
Raamatussa vesi mainitaan monessa paikassa. Maapallon luomisen seurauksena vettä on meressä ja järvissä, ilmassa ja oikeastaan ihan joka paikassa.
Vesi on ollut myös vaarallista. Pahuuden täyttäessä maata Jumala antoi tulla vedenpaisumuksen, josta vain Nooa perheineen ja kaikkine eläimineen selvisi. Toisaalta vesi on auttanut myös Moosesta ja Israelin kansaa pelastumaan heidän olleessaan pakomatkalla Egyptistä. Jumalan avulla Mooses sai Kaislameren väistymään vaeltavan kansan tieltä, ja he pääsivät meren poikki kulkemaan Egyptin sotilaita karkuun. Vesi on osa luomista, vaarallisuutta ja vapautta.
Ennen syntymäänsä vauva on äitinsä kohdussa lapsiveden ympäröimä. Lapsiveden tehtävä on suojella lasta. Isossa roolissa vesi on myös kasteessa. Siinä, aivan tavallinen tylsä vesi on osana todella suurta ja arvokasta, pyhää hetkeä. Kastevedellä on samanlainen tehtävä kuin lapsivedellä. Se turvaa ja suojaa lasta ihan joka ainoa päivä. Jumala ei hylkää sellaista, joka on kastettu.
Tavallisen veden yhdistyessä Jumalan sanaan muodostuu sakramentti, jossa ihminen pääsee osaksi Jumalan pyhyydestä. Vesi on raanasta tullessaan osa ihmisen elämää joka päivä, samoin kasteen armoon saamme turvata aivan jokaisena elämämme päivänä.
Kaisa Karema
seurakuntapastori
Vesilahden ev.-lut. seurakunta
