Matti Tuominen on jalkapallomies henkeen ja vereen. Pienen pojan harrastuksesta urkeni kohtuuullinen pelaajaura nousten A-nuorten SM-sarjaan ja miesten kolmosdivisioonaan saakka, mutta sitäkin merkittävämpi ura hänellä on ollut valmentajana ja seuratoimijana. Lempäälän Kisassa alkanut pelaaminen eteni Valkeakosken Hakaan, Sääksjärven Loiskeesen ja lopulta LeKi-futikseen, missä harrastuksesta tuli työ.
– Olen ollut nyt kaksitoista kautta mukana LeKi-futiksessa, joista viisi viimeisintä päätoimisena junioripäällikkönä. Nyt tästä eteenpäin työni jatkuu Tampereen Ilveksessä tittelillä valmennusosaamisen kehittäjä, kertoo Tuominen, joka astuu marraskuussa keltavihreiden palvelukseen.
Tuomisen uuteen työnkuvaan Ilveksessä kuuluu muun muassa valmentajien koulutus ja tutorointi, seurayhteistyön kehittäminen sekä Huuhkaja-/Helmari-tapahtumien koordinointi.
Lempäälän futiksen Tuominen jättää yhtäältä tyytyväisenä, mutta toisaalta paljon on vielä parantamisenkin varaa. Isoimmat plussat hän näkee siinä, että LeKi-futis on onnistunut seurana linjaamaan toimintaa.
– Enää joukkueet eivät ole ikään kuin pienoisseuroja seuran sisällä, vaan kaikilla on yhtenäinen linja, miten toimitaan. Pelaajamäärät ovat vakiintuneet noin 600 harrastajan nurkille, joista vajaat 500 on mukana joukkuetoiminnassa.
Hakkariin valmistuvalle toiselle tekonurmikentälle nousee Tuomiselta peukku.
– Jalkapallo on ollut Lempäälässä olosuhteiden puolesta heikoilla. Esimerkiksi LeKi-futis maksaa noin 60 – 70 000 euroa Lempäälän ulkopuolisille tahoille tilavuokria. Meillä on vakivuoroja Valkeakosken hallissa, Vesilahdella, Viialassa ja jopa Ylöjärvellä. Osa joukkueista treenaa enemmän muualla kuin Lempäälässä. Hakkari tuo tähän tilanteeseen merkittävän parannuksen.
Tuominen räväyttää myös näkemyksensä siitä, että Lempäälässä toimii kaksi jalkapalloseuraa eli LeKi-futis ja Sääksjärven Loiske.
– Kärjistäisin jopa, että on järjen köyhyyttä 2020-luvulla, että Lempäälässä on kaksi futisseuraa. Yhdellä seuralla saisi paljon synergiaa aikaan. Yhdessä seurassa toiminta voisi olla nykyistä selvästi tavoitteellisempaakin.
– Kannustaisin molempia jalkapalloseuroja miettimään, että ovatko he nykytilanteeseen tyytyväisiä. Mikäli eivät ole, niin varmaan kannattaisi miettiä, mitä tavoitellaan ja pystytäänkö niihin yksin, yhdessä vai yhteistyössä. Tavalla tai toisella Lempäälässä pitäisi taata mahdollisuus kaikille ikäluokille 11 vastaan 11-jalkapallon pelaamiseen, C – A-juniori ikävaiheissa.
Lempääläisten urheiluseurojen arkitoimintaa hyvin tunteva Tuominen kysyy myös, että arvostetaanko seuratoimintaa esimerkiksi kunnan päässä riittävästi?
–Sellainen tunne on tullut, että aika paljon joudutaan vääntämään kunnan suuntaan esimerkiksi juuri näistä kenttä- ja muistakin olosuhdeasioista. Itseäni esimerkiksi harmitti, että kun Sääksjärven tekonurmi uusittiin ja vanha nurmimatto piti laittaa muun muassa Keskuskentälle, niin sen aikataulu ei pitänyt lainkaan.
– Tiedotus seurojen suuntaan on olematonta tai vähintäänkin epäselvää ja moni päätös vaikuttaa tehdyltä jo ennen kuin seurat tulevat kuulluksi. Kuullaan, mutta monesti ei kuunnella.
Kun puhutaan liikunnan harrastamisesta, löytyy pitkän linjan lasten ja nuorten parissa toimineelta Tuomiselta isoja huolenaiheita.
– Yhteinen huoli itse asiassa kaikilla liikunnassa mukanaolijoilla on, että lasten liikuntataidot alkavat olla surkeat. Lapsia pitäisi kyetä innostamaan liikkumaan ja ylipäätään muuhun tekemiseen kuin puhelimella olemiseen, tässä perheiden rooli on tärkeä. Perheet, varhaiskasvatus, koululaitos ja päättäjät on saatava liikuntatalkoisiin mukaan, urheiluseurat voisivat olla voimakkaammin mukana liikkumattomuuspommin purkamisessa.
– Meidän pitäisi myös jalkapallossa saada kasvatettua lapsia reippaampaan liikuntaan: hengästymistä, hikeä, kilpailua, ponnistelua saisi olla enemmän, kunhan muistetaan myös hauskuus sekä onnistumisten ilmentäminen pelaajille. Tämä ei ole lapsia traumatisoivaa toimintaa vaan päinvastoin iso palvelus tulevaisuuteen.
Mikä on Matti Tuomisen visio Lempäälän jalkapallosta tuleviksi vuosiksi?
– Lempäälään muuttaa kaiken aikaa uutta väkeä, joten harrastajien volyymi varmasti on kasvusuunnassa. Monitoimihalli Hakkariin on totta kai unelma, onneksi kunnan päässä asiaan on otettu kopintapaista. Olosuhteissa Sääksjärven ja Hakkarin tekonurmet ovat isossa roolissa, mutta myös pikkukentistä esimerkiksi juuri Keskuskentästä tulee myös pitää huolta.
– Hakkarin nurmikentän taso tai pikemminkin tasottomuus on oma juttunsa, se pitäisi laittaa ehdottomasti tulevina vuosina kuntoon, nyt se on todella huono.
– Seurojen toimintaan kaikkikin lajit huomioiden tulisi rohkeasti palkata lisää toimijoita, vaikka aluksi oto-systeemillä. Pitäisi saada laajennettua ohjaaja- ja valmennuskoulutusta koskemaan kaikkia lasten ja nuorten parissa toimivia vapaaehtoisia sekä heidän arvostuksen lisäämistä.
Kommentointi on suljettu.