Kuva Kari Isokivijärvi
Marraskuu, kuoleman kuu? Valoisa aika lyhenee. Sää on harmaa, sumuinen, sateinen. Mutta luonto on marraskuussakin hyvä opettaja näyttäessään, miten luonto sopeutuu talveen. Silti loppusyksylläkin luonto on vielä täynnä elämää. Taajamissa, vesillä ja vainioilla.
Onneton kurki. Marraskuun 11. päivän aamu aukeni harmaana, tihkusateisena, mutta ajankohtaan nähden poikkeuksellisen lämpimänä. Herralankoskella koskikara sukelteli tarmokkaasti ja virran vietävänä lasketteli 24 telkkää perinteisellä talvehtimispaikallaan. Rikalanjärvellä kalasteli 12 kaunista uiveloa ja harmaahaikara kierteli levottomasti ilmeisesti merikotkan säikäyttämänä.
Koskenkylän Ylämäkeä lähestyttäessä näki pelloilla jo etäältä valtavan valkolintujen parven, 86 joutsenta joukossaan tummempia kanadanhanhia 28. Mutta ilo suurparvista lopahti, sillä isojen lintujen joukosta yritti vaivalloisesti päästä lentoon kurki, jonka toinen jalka roikotti voimattomana. Näki heti, että se ei tule selviämään talvesta, ellei kurkea saada hoitoon. Hyväkuntoista kurkea ei saa kiinni juoksemalla, mutta huonokuntoisen kanssa voi onnistaa. Silti kiinniotto voi olla linnulle vaarallista ja se voi menehtyä stressiin.
Surullisena seurasin kurkea, joka on joutunut jäämään muuttomatkalta. Viimeiset kurjet jättivät Vesilahden syyskuun lopulla ja varmaan yrittivät saada vammaisenkin mukaansa kovasti ääntelemällä.
Kurki selviää talvesta ruokintapaikalla, jossa se oppii kokemukseni mukaan helposti käymään: Tarjolle ohraa, perunoita… Vielä kurki selviää, mutta talven tulo voi muuttaa tilanteen.
Lintuharrastajien on syytä ottaa kurki seurantaansa. Hyvän mallin antaa Onkemäellä Raisa Lindell, jonka ruokinnalla ja täysihoidolla lentokyvytön joutsen on selvinnyt jo neljä talvea Onkemäen Purolassa.
Alhonselän isokoskelot. Alhonselkää ei voi ohittaa pysähtymättä syksyllä. Vakiopaikaltani Narvan uimarannalta laskin ensin selän karikoilla istuskelevat merimetsot ja kiertelevät laulujoutsenet. Selällä ui valtava ja tiivis isokoskelolautta, kuin entisajan tukkilautta. Arvioin suurparven kooksi ainakin 2 000 isokoskeloa, jotka merikotkan saalistuksen vuoksi tiivistyvät tiheäksi lautaksi.
Alhonselällä päivystävät kaksi merikotkaa ei iske tiiviiseen lintulauttaan, vaan lentävät lautan päällä matalalla ja etsivät mahdollisia siipirikkoja tai lautasta erilleen joutuvia lintuja. Saalistajien tehokas tapa nisäkäspedoillakin.
Seuraavana päivänä Ritva Mikkola ja Kirsti Vadén arvioivat saman isokoskeloparven kooksi 2 600 lintua, ellei enemmänkin. Kaksi päivää aiemmin Kirsti Vadén kuvasi isokoskelot ja laski kuvista 1 950 koskeloa. Tekniikka on nykyään tärkeä osa ja helpotus lintuharrastuksessakin!
Kuva: Kari Isokivijärvi
Vesilahden talvilintulaskenta. Jani Vastamäki suoritti Isänpäivänä perinteisen Vesilahden Kirkonkylän talvilintulaskennan. Reitti kierrettiin nyt jo 38. kerran. Eri lajeja havaittiin 31 ja yksilöitä 772.
Vesilinnut olivat laskannassa pääosassa erittäin leudon syksyn vuoksi.
– Edellispäivänä lämpötila oli + 12 celsiusastetta, eivätkä vesistöt ole olleet kertaakaan jäässä, Jani Vastamäki luonnehti lämmintä marraslaskentaa.
Niinpä Vesilahden laskennassa havaittiin 2 kyhmyjoutsenta, 71 laulujoutsenta, 4 sinisorsaa, haapana, 8 tukkasotkaa, 11 telkkää ja 136 isokoskeloa, 4 merimetsoa ja 5 kanadanhanhea.
Tutuilla talvilinnuilla menee hyvin ja kolmen kärkikin on nykyään selvä. Sinitiaisia laskettiin 118, talitiaisia 115 ja pikkuvarpusia 94, mutta uhanalaisiksi taantuneita varpusia enää 5. Marjalintuja edusti vain 3 mustarastasta, mutta yhtään tilheä ei nähty. Pihlajissa ei nyt ole marjoja.
Hannu Järvinen
