Kaikki sai alkunsa vuonna 2006, kun sain ensimmäisen päiväkirjani. Puolen sivun mittaiset tekstit käsittelivät yleensä ala-asteikäisen lapsen koulupäivän tapahtumia. Sittemmin rakas päiväkirja on saanut kuulla ihastuksista ja vihastuksista, eikä yhdelle kuukaudelle välttämättä ole riittänyt muutamakaan kirja. Vuodet ovat vierineet, mutta aktiivinen kirjoittaminen jatkuu yhä.
Moni aikuinen on tapaani aloittanut lapsena päiväkirjan kirjoittamisen, mutta lopettanut teini-ikäisenä. Sääli, sillä kirjoittaminen antaa paljon. Itseään voi ilmaista, tuntojaan purkaa ja päätään keventää. Huomaan suorastaan tarvitsevani kirjoittamista, kun olo on kehno. Toisaalta myös suurimmat ilon ja onnistumisten kokemukset pitää saada talteen kansien väliin.
Parasta vuoropuhelua yksinäisyyteen saa, kun kirjoittaa. Epävarmuus, epäily sekä jatkuva muihin vertaaminen synnyttää valtavasti kriittisiä ajatuksia. Kun toisten kanssa ei voi jakaa mielen taakkaa, ajatuksiaan on haastavampi etäännyttää. Silloin oiva apu on: vasta-ajatusten kirjoittaminen. Kyseenalaista ja kannusta kirjoittamalla, mikäli voimaannuttavien lauseiden ääneen sanominen on hankalaa. Pois alta murheet ja epävarmuus, täältä tullaan!
Kirjoittamalla pääse vaikuttamaan myös ympäröivään maailmaan. Kirjoitan nyt juuri sinulle, arvon lukija. Haastan käsityksiäsi, pistän sinut ajattelemaan, mahdollisesti jopa kyseenalaistamaan uskomuksiasi. Saatat tuntea olosi ristiriitaiseksi, mikäli arvomaailmamme poikkeavat toisistaan. Hyvä! Tarkoitukseni on saada sinut tuntemaan, koska silloin alat ajattelemaan. Ja vain ajatuksiasi havainnoimalla, pääset perille itsestäsi.
Vaikka perinteisen päiväkirjan kirjoittajia ei niin paljoa enää löydykään, on nykyinen kirjoittajien skaala kuitenkin valtavan monipuolinen. Tekijöitä löytyy runojen rustaajista some-postaajin, bloggaajista kolumnisteihin ja kalenterin päivittäjistä tutkimusraporttereihin. Luulenpa, että aivojemme korkeamman tason tiedonkäsittelykyvyn takia, tarvitsemme keinon ylimääräisten paineiden purkamiseen. Kirjoittamalla puhdistamme pään sisäistä kuormitusta.
Onhan kirjoittaminen myös itsessään mitä mahtavin ajanviete. Tajunnanvirtana soljuvat sanat muotoutuvat tekstiksi aatostensa miltei ääneen kuullessaan. Ajantaju katoaa ja kirjoittamisen flow’ssa saa elää muistonsa uudelleen. Abstraktista tulee konkretiaa, näkymättömästä näkyvää, ajatuksista tekstiä. Ai että, miten tärkeä onkaan kirjoittamisen lahja!
Suvi Mäkinen
Kirjoittaja on päiväkirjailija, oman elämänsä kirjallinen artisti