Maailmamme on juuri nyt mustempi ja masentavampi kuin aikoihin. Monen arki on muuttanut muotoaan ja tavallisen tasaisen elämän kylkeen on asettunut levoton lepatus ja epävarmuus tulevasta. Monenlaiset huolet roikkuvat huomisen yllä. Omat, ehkä synkätkin pohdintansa tulevasta kävi myös Joosef päättäessään purkaa sopimuksen avioliitosta Marian kanssa. Hänen yöhönsä ilmestyi enkeli, viestintuoja: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää…”.
Juuri tämän joulun alla on adventtikynttilöiden sytyttäminen tuntunut erityisen merkitykselliseltä. Niiden ympärilleen levittämä valo on ollut enemmän kuin pelkkää kynttilän valoa. Adventtikynttilöiden symboliikka osuu ja uppoaa. Ensimmäisenä adventtisunnuntaina sytytetyn toivon kynttilän ja toisena syttyneen rauhan kynttilän kohdalla rukoukset suuntasivat sinne, missä rauha on haave ja toivo koetuksella. Kolmannen adventin rakkauden kynttilän soisi luovan lämpöään niin yksinäisille ja kaipaaville, kuin heille, joilla on kaikkea yllin kyllin. Tänään, neljäntenä adventtisunnuntaina syttyy liekki ilon kynttilään.
Nuo kynttilöihin liitetyt merkitykset kertovat siitä, mitä Jeesus – ihminen ja Jumala, toi mukanaan syntyessään hämärään talliin. Ne ovat myös asioita, joita kuka tahansa voi edistää omassa ja toisten ihmisten elämässä. Niin että toivo, rauha, rakkaus ja ilo enenisivät maailmassa. Niin että ympärillämme olisi yhä enemmän arjen enkeleitä, jotka kuiskaavat: ”Älä pelkää, Jumala on meidän kanssamme.”.
On aamutähti syttynyt,
on adventtisi läsnä nyt.
Yön jälkeen kirkas päivä luo
ja tahtosi myös voittaa suo.
Nyt riemuitkaa!
Immanuel
jo kaikki kansat pelastaa.
(Virrestä 933)
Hanna Autio
Kirjoittaja on kanttori ja varhaisiän musiikkipedagogi, jonka lempiasioita ovat uuden oppiminen, käsityöt ja kirkkoisät
