Eetu Veija, 16, on ajanut pian pari vuotta traktorimönkijällä. Hän halusi aluksi mopoautoa, mutta mönkijä osoittautui turvallisemmaksi, tosin kalliimmaksi. Se painaakin enemmän.
– Tämä painaa kuitenkin tonnin. Jos joku ajaisi perään, takana on ihan reilu lava. Edessä on lisäksi karjarauta, Eetu Veija näyttää.
Alun perin traktorimönkijä hankittiin parin kilometrin mittaisia koulumatkoja varten yläasteelle. Nyt toukokuussa 17 vuotta täyttävä Veija käy Kangasalan Tredun tieto- ja viestintätekniikan linjaa. Sinnekin hän on välillä kulkenut mönkijällä Pälkäneeltä Vehoniemen kautta.
– Kyllä tällä periaatteessa saisi mennä Lahdentietäkin, mutta mukavampi ajella pikkuteitä niin itselle kuin kanssamatkustajiakin ajatellen. Vaikka tällä saa ajaa kovempaa kuin mopoautolla, hidastehan se tuolla on.
Lavassa voi kuljettaa esimerkiksi ruohonleikkuria tai muuta painavaa. Veijan menopeliin voi ottaa yhden matkustajan, mutta näissä on mönkijäkohtaisia eroja.
Ajotunteja pitäisi olla
Eetu Veijalla on T-ajokortti, joka oikeuttaa ajamaan traktorimönkijää. Teoriaa oli neljä tuntia, mutta ei ollenkaan ajo-opetusta.
– Kyllä ajamista pitäisi harjoitella. Jos tämän rattiin päästää sellaisen, jolla ei ole mitään kokemusta ajamisesta, voi käydä huonosti painavan kulkupelin kanssa.
Veija ei itse astunut rattiin kylmiltään. Hän oli kokeillut ajamista aiemmin turvallisissa olosuhteissa. Myös vanhempien kanssa asiasta oli käyty keskustelua.
– Rallikuski verissä (naurahtelua) on itselläni sen verran, mutta jos on yhtään avuton kuski, kyllä tällä huonosti voi käydä.
Bensa maksaa sen verran paljon, että Veija miettii ajelujaan aika tarkkaan. Parissa vuodessa mönkijällä on ajettu 6000 kilometriä. Kesätyöstä Aapiskukolla on saanut bensarahaa, sinne hän tulevanakin kesänä suuntaa.
Nyt kyydissä oli kaveri Rene Lehmusvirta, jonka kanssa ajellaan kylilläkin silloin tällöin.
